Se tuntuu jopa liian yksinkertaiselta ajatukselta. Eikä siinä ole oikeastaan mitään uutta. Sitä samaa olen hakenut myös lukiessani Ikigaista ja vaikka mistä muusta. Mutta jostain syystä asiaa on tullut ajatelleeksi kovin monimutkaisesti. Se on kuitenkin hyvin yksinkertainen juttu ja kiteytyy sellaiseksi lukiessani Thomas Mooren A Life at Work -kirjaa*). Melkein ärsyttää, etten ole osannut sitä näin selvästi ajatella. Vaan olen…

Vappuaamuna olin kattanut itselleni kauniin aamupalapöydän. Olin haaveillut siitä ja hitaasta, maukkaasta aamusta jo päiviä. Sen kruununa kukoistivat yön aikana avautuneet pionit. Vielä hieman viileän sävyinen aurinko loi niihin silmäystään. Jokin sisimmässäni värähti sen nähdessäni. Inspiraatio. Onnen tunne. Oli noustava ja haettava kamera. Näky oli jotain niin kaunista, että halusin sen taltioida. Puhelimen kamera ei kelvannut. Halusin napata valon juuri…

Olen elämässäni onnistunut tekemään (ainakin) pari sellaista valintaa, jotka vaikuttavat hyvinvointiini erityisellä tavalla joka päivä. Elämäni parhaita päätöksiä. Ne ovat alkaneet rakentaa myös identiteettiäni, vaikuttaa tekemisiini ja ehdottomasti arkeeni. Luulen, että ne ovat jo osa brändimielikuvaani eli erottamaton osa minua. Paljastan siis seuraavaksi jotain todella suurta. Ehkä menestysreseptini. Onnellisuuteni tai ainakin jonkin hyvän elämän salaisuuden. Kuuntelisitko mieluummin? Hyvä aamu Päätökseni…

Yksi vuosi on jälleen kulkemassa kohti loppuaan. On perinteisen tilinteon aika. Vaikka haluankin ajatella, että uusi vuosi on päivä siinä missä muukin, jotain taikaa siinä aina on. Vuoden ensimmäiseen aamuun herätessä tuntuu siltä, kuin jokin alkaisi alusta. Minulle, muutoksen ja kaiken uuden rakastajalle, se on siksi onnen aamu. Uuteen vuoteen liittyy aina toivo ja mahdollisuus toisenlaiseen elämään. Vaikka hei vuosi…

Voisin hyvin olla onnellinen tässä omassa kauneuden ja luovuuden kuplassa. Jossa uppoudun usein taidepäiväkirjan tekemiseen. Välillä surrautan ompelukoneella jonkin vaatteen, luen kauneuden merkityksestä tai Wabi Sabin kaltaisista elämänfilosofioista. Leivon croissantteja ja vahvistan kehoani eri tavoin liikkuen. Jossa voisin säännöllisin väliajoin uppoutua syvään keskusteluun jonkun ihanan ihmisen kanssa. En oikein edes kaipaa minnekään kauas. Koti ja sen lähikulmat riittävät hyvin, kunhan…

Taidepäiväkirja – siis minulleko? Enhän minä osaa piirtää tai maalata! Kuitenkin, kun ystäväni löysi taidepäiväkirjan lumoavaan maailmaan ja kertoi siitä innoissaan minulle ja pian ihan kaikille, se jäi ajatuksena kutkuttamaan. Olisiko siinä keino etsiä ja koetella omaa tapaa olla luova? Saada korvaavia kokemuksia kuvataiteen parissa syntyneille haavoille? Yhteisen kesäisen puutarhassa toteuttamamme taidepäiväkirjahetken jälkeen ostin kaappiini liudan akryylimaaleja ja kauniita siveltimiä…

Pääsiäisen aika. Monelle se tarkoittaa hetken hengähdystä kevään korvilla. Joillekin hiljentymistä. Toisille mahdollisuutta kokea vapautta. Heitäkin on paljon, joiden elämässä se ei juuri näy. Useimmat heistä mahdollistavat toisille lomailun. He pitävät yhteiskuntaa pystyssä nämäkin päivät, kiitos siitä. Vaikka olen jo vuosia elänyt ihan omassa rytmissäni, jossa ei aina erota, onko viikonloppu vai tiistai, juhlapyhä vai arki, tunnen näinä päivinä aivan…

Café Pausen kevään 2023 kolmannessa jaksossa pohdin sitä, kuinka lopulta lapsuutemme ennustaa melko vähän sitä, millaisia aikuisia meistä tulee. Olen otsikoinut sen ”kömpelöstä lapsesta luovaksi aikuiseksi” ja viittaan sillä puhtaasti itseeni ja omaan tarinaani. Kerronkin sitä jaksossa kolmen esimerkin voimin. Ne kaikki liittyvät ehkä enemmän perinteiseen luovuuskäsitykseen, mutta niistä on poimittavissa tietty kaava. Miten minulle on käynyt piirtämisen tai värittämisen,…

Kun on jo parin vuosikymmenen ajan koko elämänsä suunnitellut ja rakentanut sen mukaan, ettei härnäisi masennusta eikä enää uupuisi, ei oikein enää osaa haaveilla edes muusta. Kun on jaloilleen päästyäänkin säikähtänyt jokaista itkuaan, että joko taas vajoaminen mustan harson taakse alkaa, on vaikea kuvitella elämää täysin ilman harsoa. Kun kaikessa ihan ensimmäinen asia on ollut uupumuksien ehkäisy ja vasta sitten…

Minulla on usein tarve olla kirjoittamalla luova, mutta mieleni on hiljaa. Jostain tuntemattomasta syystä se ei tällä hetkellä tuota valmiita tekstejä, jotka voisin vain syöttää sormieni kautta koneelle, niin kuin ennen. En ole huolissani. Tiedän sen joskus palaavan. Niin kuin moni muukin asia elämässäni palaa. Kun ovat ensin ottaneet etäisyyttä. Silti istun kahvilassa ja lähes pakotan sormeni näppäimistölle. Kirjoittamaan siitä…