Olen elämässäni onnistunut tekemään (ainakin) pari sellaista valintaa, jotka vaikuttavat hyvinvointiini erityisellä tavalla joka päivä. Elämäni parhaita päätöksiä. Ne ovat alkaneet rakentaa myös identiteettiäni, vaikuttaa tekemisiini ja ehdottomasti arkeeni. Luulen, että ne ovat jo osa brändimielikuvaani eli erottamaton osa minua. Paljastan siis seuraavaksi jotain todella suurta. Ehkä menestysreseptini. Onnellisuuteni tai ainakin jonkin hyvän elämän salaisuuden.
Kuuntelisitko mieluummin?
Hyvä aamu
Päätökseni ostaa mutteripannu ja alkaa keittää aamukahvini sillä. Sen tein ensin. Elin silloin kaoottista aikaa. En todellakaan ollut aamuihminen. Muistan, kun laskeskelin mielessäni, että onko minulla oikeasti aikaa siihen, että kahvini keittyy aamulla 5 minuutin ajan. Onneksi päätin, että on, vaikka epäröin. En edelleenkään tiedä mitään parempaa kuin mutteripannulla keitetty kahvi! Yhä yli 20 vuoden jälkeen odotan illalla sitä, että saan aamulla ensimmäisen latteni. Se maistuu aina yhtä taivaalliselta, pehmeältä ja päivään herättelevältä. Rakastan pannun tuottamaa ääntä, joka kertoo, että kahvini on valmista: pulputusta ja rohinaa, joka tuo mukanaan valloittavan tuoksun. Se viimeistään pysäyttää hetkeen. Sillä niin täytyy käydä, jos aion ehtiä maistaa, miltä kahvini maistuu. Tuntea pehmeän nesteen suussani.
Kun aamu alkaa hyvin, on paljon valmiimpi ottamaan vastaan sen, mitä ikinä päivä tarjoaakaan. Mutteripannukahvista ja sen keittämisestä on tullut itselleni tärkeä rituaali. Hetki, jota vaalin monella tapaa. Niin, että pannut kulkevat toisinaan mukanani. Ellen sitten ole vienyt yhtä jos toista tuliaisina tärkeisiin paikkoihin, jotta varmistan kahvinautintoni ja voin tarjota sellaista myös toisille. Edes se, mitä kahvilaatua käytän, ei ole minulle niin tärkeää kuin se, että se on valmistettu mutteripannulla. Elämäni parhaita päätöksiä. Ehdottomasti.
Inspiraation lähde
Toinen valinnoistani on enemmän luvan antamista itselle kuin varsinainen päätös. Sen historia ei yllä niin pitkälle kuin kahvin, mutta sen kerrannaisvaikutukset ovat olleet ehkä jopa laajemmat kuin mutteripannukahvin. Vai voiko hyvän aamun vaikutuksiin oikein verrata mitään? Ehkä ei.
Jossain vaiheessa päätin, että minulla saa olla aina kotona leikkokukkia. Siis kukkia maljakossa. Samalla päätin, että minun ei koskaan tarvitse ansaita niitä. On lupa ostaa kukkia, vaikka elämä olisi millaista ja olisi vasta maanantai. Tai vaikka kodissani vallitsisi mikä kaaos. Silloinkin, kun on ollut taloudellisesti tiukkaa ja olisi ehkä ollut viisasta luopua ajatuksesta. Minulla on niihin lupa vain siksi, että ne ovat niin kauniita ja tuovat mukanaan niin paljon iloa. Olen oppinut valitsemaan kukkani niin, että ne kestävät maljakossa pitkään.
Vaikka neilikkani nykyisin ostan marketeista ruokaostosten yhteydessä, en juuri tiedä mitään inspiroivampaa ja kauneuden kaipuuta täyttävämpää kuin mennä ihan oikeaan perinteiseen kukkakauppaan. Pitkään kotisaarellani oli sellainen, yksi Helsingin parhaista. Rakastin katsella siellä erikoisuuksia. Ihailla värejä. Tuoksuttaa huumaavaa tuoksumerta. Hetken aikaa tunsin olevani jossain satumaassa. En koskaan osta valmiita kimppuja vaan haluan valita jokaisen oksan itse. Useimpien nimiä en edes tiedä. Näytän vain sormella: ”Yksi tuollainen iso ja näyttävä, pari sitä tukevaa ja vähän tavallisempaa. Sitten jotain hörsöä ja vihreää ympärille. Ei tarvitse sitoa, mä laittelen niitä sitten itse.” Nykyisin usein jaottelen oksat eri maljakoihin ja sirottelen eri puolille asuntoa.
Kukat ovat se juttu, joka inspiroi minua tarttumaan kameraan. Niiden myötä tulee halu tehdä asetelmia, joista ottaa fiiliskuvia. Jos jotain paperille maalaan, niin kukkia… Ne ovat luovuuteni lähde. Saavat hymyn kasvoilleni. Niiden katseleminen usein tyhjentää mieleni. Ne auttavat syventämään hengitystä, pysähtymään ja.olemaan läsnä. Minulla on paljon parempi ja virtaavampi olo, kun vieressäni on jokin kaunis oksa tätäkin kirjoittaessani. Ympäröivällä kauneudella on paljon merkitystä. Kukat ovat yksi helpoimmista tavoista luoda sitä.
Arjen pienet suuret ilot
Usein ajattelemme, että elämänlaatuun ja jopa elämän kulkuun vaikuttavat merkittävät valinnat ja päätökset ovat aina järisyttävän suuria. Mutta ne voivat olla juuri näin yksinkertaisia ja pieniä. Usein tiedostamme niiden merkityksen vasta paljon myöhemmin, kun ne ovat tapahtuneet. Niitä varten ei välttämättä tarvitse edes hankkia mitään uutta. Riittää, kun päättää nauttia aamukahvinsa ollen tietoisesti läsnä. Viipyillen ja arvostaen, maistaen.
Sillä molemmista – kahvista ja kukista – tulisi minulle nopeasti arkisia ja huomaamattomia, jos en pysähtyisi niiden äärelle ja vaalisi niiden erityisasemaa. Antaisin itseni tottua niihin. Kahvi alkaisi maistua samalta kuin kaikki muutkin litkut. Kukista näkisin vain sen, kuinka nopeasti ne kuihtuvat (kuinka kauniita nekin ovat, oletteko huomanneet?). Asioista tulee merkityksellisiä ja erityisiä, kun teemme niistä sellaisia. Eikä siihen edes vaadita lopulta paljoa. Tietoisuus ja läsnäolo riittävät.
Ne asiat, jotka saavat minut pysähtymään ilon ja kauneuden äärelle, ovat elämäni parhaita päätöksiä.
Kommentointi on suljettu,