Pian vaihtuu vuosi. Olisi tilinpäätöksen aika. En jaksaisi. Tahtoisin vain kovin katsoa eteenpäin. Mennä eteenpäin. Silti ehkä pieni pysähtyminen on paikallaan. Tehdään se nyt. Ei vuoteni ole ollut huono. Ei innottomuuteni sen reflektointiin ole siitä kiinni. Se on ollut melko rauhallinen, mutta isoja tunteita täynnä. Voisin kiteyttää sen sanoihin ”hoivaa ja kauneutta, huolehtimista ja toivoa huomisesta.” Sillä matkassa on ollut…

”Millä elämän osa-alueella pitäisi ensin tehdä muutos, jotta se vaikuttaisi positiivisesti mahdollisimman moneen muuhun asiaan?” Sitä usein valmennuksissa mietitään. Ja myös: ”Mikä on pienin mahdollinen teko, jolla saadaan aikaan laajimmat hyvät vaikutukset?” Se onkin usein haastavampaa. Sillä tietoinen mieli ei useinkaan salli etsiä ratkaisuvaihtoehtoja kuin sellaisen mahdollisuuksien joukosta, jotka ovat jo tuttuja. Vaikka kuinka laittaisi mielikuvituksenkin töihin. Toisaalta tietoisen mielen…

Kuuntelen jälleen televisiosta keskustelua taloustilanteestamme. Jokaisessa puheenvuorossa jotenkin sivutaan sitä, kuinka täytyy kiristää, tehostaa tai kasvattaa. Jos ei muuta niin eläkeikää. Väkisinkin tulee mieleen, että me ihmiset olemme täällä vain työn tekemistä ja talouskasvua varten. Jonkin sellaisen, joka on jo riistäytynyt ihmisyyden toiselle puolen. Ihannoimme ja palvomme molempia ilmiöitä. Olemme jopa uskovaisia sen suhteen, että ne olisivat ainoa tie onnelliseen…

Olen Huvilateltassa Carla Brunin keikalla. Ennen kuin hän ehtii kunnolla aloittamaan, pyyhin jo kyyneleitä vaivihkaa silmäkulmastani. Siksi, että olen uskaltautunut paikalle, vaikken saanut seuraa. Olen kerrankin ollut oman maun puolella ja kuunnellut noussutta tunnetta, että ”tuon haluan nähdä ja kuulla”, vaikkei kukaan muu haluaisikaan. Aivan viime hetkillä olen myös hakeutunut lavan eteen. Ennen ajattelin, että ne paikat on varattu toisille,…

Se tuntuu jopa liian yksinkertaiselta ajatukselta. Eikä siinä ole oikeastaan mitään uutta. Sitä samaa olen hakenut myös lukiessani Ikigaista ja vaikka mistä muusta. Mutta jostain syystä asiaa on tullut ajatelleeksi kovin monimutkaisesti. Se on kuitenkin hyvin yksinkertainen juttu ja kiteytyy sellaiseksi lukiessani Thomas Mooren A Life at Work -kirjaa*). Melkein ärsyttää, etten ole osannut sitä näin selvästi ajatella. Vaan olen…

Ystäväni on viime vuosien aikana maailman myllertäessä usein sanonut, ettei hän oikein jaksa mitään syvällistä, kun ympärilllä nyt tapahtuu niin paljon kaikkea kuormittavaa. ”Ehkä ihmiset kaipaavat vain jotain kevyttä”, hän on pohtinut, kun olen tuskastellut, ettei mikään tunnu oikein etenevän. Myönnän, se on välillä jopa harmittanut, kun itse olisi halunnut sukeltaa jonkin asian kanssa nimenomaan syvästäkin syvemmälle. Kuuntelisitko mieluummin? Kevääni…

Aurinkoiset, lämpimät päivät. Ne ovat herätelleet pohtimaan, miten haluan tulevana kesänä pukeutua. Tuntuu, että jokin juuri nyt oikein kutsuu minua leikittelemään vaatteilla. Kun ei sään puolestakaan tarvitse olla niin muodollinen, järkevä taikka käytännöllinen. Sen jälkeen, kun viime kesänä pakkasin mekkoni Ikea-kassiin, en ole juuri niihin koskenut. Nyt tuntuu entistä vahvemmin, että hame ja toppi on minun tämän kesän juttuni. Ehkä…

Minulla on someloma. Aloitin sen juuri. Ei se ole mikään hetken mielijohde. Olen tuntenut jo pitkään kaipuuta moiseen. Tai oikeammin tunsin, ettei some – Instagram – enää tarjonnut minulle tähän hetkeen sitä, mitä kaipaan. Paitsi toki upeita kohtaamisia yksityisviestien puolella. On minusta ollut hauskaakin näyttää stooreissa välähdyksiä arjestani ja ajatuksistani. Mutta varsinaisten postausten tuottaminen on takunnut jo pitkään. Huomasin myös…

Vappuaamuna olin kattanut itselleni kauniin aamupalapöydän. Olin haaveillut siitä ja hitaasta, maukkaasta aamusta jo päiviä. Sen kruununa kukoistivat yön aikana avautuneet pionit. Vielä hieman viileän sävyinen aurinko loi niihin silmäystään. Jokin sisimmässäni värähti sen nähdessäni. Inspiraatio. Onnen tunne. Oli noustava ja haettava kamera. Näky oli jotain niin kaunista, että halusin sen taltioida. Puhelimen kamera ei kelvannut. Halusin napata valon juuri…

Ajattelin kerrankin kirjoittaa postausta siitä, mitä elämässäni on tällä hetkellä oikein meneillään. Ihan vaikka siltä varalta, että jokin niistä alkaa muodostua itseään suuremmaksi asiaksi. Samalla tulee ilmaistua, millaisten asioiden ja teemojen äärelle minulle voi esittää kutsuja. Tällainen kokooma tekee myös itselle hyvää. Vähän kuin välitilinpäätöstä tekisi. Sillä kovin helposti tulee sanoneeksi, ettei elämässäni ole mitään uutta. Elämän isot rakenteet ja…