Kuuntelen jälleen televisiosta keskustelua taloustilanteestamme. Jokaisessa puheenvuorossa jotenkin sivutaan sitä, kuinka täytyy kiristää, tehostaa tai kasvattaa. Jos ei muuta niin eläkeikää. Väkisinkin tulee mieleen, että me ihmiset olemme täällä vain työn tekemistä ja talouskasvua varten. Jonkin sellaisen, joka on jo riistäytynyt ihmisyyden toiselle puolen. Ihannoimme ja palvomme molempia ilmiöitä. Olemme jopa uskovaisia sen suhteen, että ne olisivat ainoa tie onnelliseen…

Olen Huvilateltassa Carla Brunin keikalla. Ennen kuin hän ehtii kunnolla aloittamaan, pyyhin jo kyyneleitä vaivihkaa silmäkulmastani. Siksi, että olen uskaltautunut paikalle, vaikken saanut seuraa. Olen kerrankin ollut oman maun puolella ja kuunnellut noussutta tunnetta, että ”tuon haluan nähdä ja kuulla”, vaikkei kukaan muu haluaisikaan. Aivan viime hetkillä olen myös hakeutunut lavan eteen. Ennen ajattelin, että ne paikat on varattu toisille,…

Se tuntuu jopa liian yksinkertaiselta ajatukselta. Eikä siinä ole oikeastaan mitään uutta. Sitä samaa olen hakenut myös lukiessani Ikigaista ja vaikka mistä muusta. Mutta jostain syystä asiaa on tullut ajatelleeksi kovin monimutkaisesti. Se on kuitenkin hyvin yksinkertainen juttu ja kiteytyy sellaiseksi lukiessani Thomas Mooren A Life at Work -kirjaa*). Melkein ärsyttää, etten ole osannut sitä näin selvästi ajatella. Vaan olen…

Ystäväni on viime vuosien aikana maailman myllertäessä usein sanonut, ettei hän oikein jaksa mitään syvällistä, kun ympärilllä nyt tapahtuu niin paljon kaikkea kuormittavaa. ”Ehkä ihmiset kaipaavat vain jotain kevyttä”, hän on pohtinut, kun olen tuskastellut, ettei mikään tunnu oikein etenevän. Myönnän, se on välillä jopa harmittanut, kun itse olisi halunnut sukeltaa jonkin asian kanssa nimenomaan syvästäkin syvemmälle. Kuuntelisitko mieluummin? Kevääni…

Aurinkoiset, lämpimät päivät. Ne ovat herätelleet pohtimaan, miten haluan tulevana kesänä pukeutua. Tuntuu, että jokin juuri nyt oikein kutsuu minua leikittelemään vaatteilla. Kun ei sään puolestakaan tarvitse olla niin muodollinen, järkevä taikka käytännöllinen. Sen jälkeen, kun viime kesänä pakkasin mekkoni Ikea-kassiin, en ole juuri niihin koskenut. Nyt tuntuu entistä vahvemmin, että hame ja toppi on minun tämän kesän juttuni. Ehkä…

Vappuaamuna olin kattanut itselleni kauniin aamupalapöydän. Olin haaveillut siitä ja hitaasta, maukkaasta aamusta jo päiviä. Sen kruununa kukoistivat yön aikana avautuneet pionit. Vielä hieman viileän sävyinen aurinko loi niihin silmäystään. Jokin sisimmässäni värähti sen nähdessäni. Inspiraatio. Onnen tunne. Oli noustava ja haettava kamera. Näky oli jotain niin kaunista, että halusin sen taltioida. Puhelimen kamera ei kelvannut. Halusin napata valon juuri…

Ajattelin kerrankin kirjoittaa postausta siitä, mitä elämässäni on tällä hetkellä oikein meneillään. Ihan vaikka siltä varalta, että jokin niistä alkaa muodostua itseään suuremmaksi asiaksi. Samalla tulee ilmaistua, millaisten asioiden ja teemojen äärelle minulle voi esittää kutsuja. Tällainen kokooma tekee myös itselle hyvää. Vähän kuin välitilinpäätöstä tekisi. Sillä kovin helposti tulee sanoneeksi, ettei elämässäni ole mitään uutta. Elämän isot rakenteet ja…

Olen elämässäni onnistunut tekemään (ainakin) pari sellaista valintaa, jotka vaikuttavat hyvinvointiini erityisellä tavalla joka päivä. Elämäni parhaita päätöksiä. Ne ovat alkaneet rakentaa myös identiteettiäni, vaikuttaa tekemisiini ja ehdottomasti arkeeni. Luulen, että ne ovat jo osa brändimielikuvaani eli erottamaton osa minua. Paljastan siis seuraavaksi jotain todella suurta. Ehkä menestysreseptini. Onnellisuuteni tai ainakin jonkin hyvän elämän salaisuuden. Kuuntelisitko mieluummin? Hyvä aamu Päätökseni…

AI! Toisinaan kyllä sattuu sydämeenkin ajatellessani, mihin ihmiskunta on menossa. Tämän kirjoituksen pohdinnan keskiössä on kuitenkin tekoäly, AI. Tämän kirjoittaminen jännittää. Sillä en ole millään tavalla asiantuntija. Enemmänkin vastustaja, aitouden vaalija. Vähäiselläkin ChatGPT:n käytöllä on kuitenkin helppo luoda skenaarioita siitä, mihin maailma on menossa. Ja sellainen tämä kirjoitus on: huoli yhdestä mahdollisesta kehityssuunnasta ja siitä, miten se muokkaisi erityisesti ajatteluamme…

Kun kotoa häädetään riittävän aikaisin aamulla ikkunaremontin eri vaiheiden alta. Ja kun siihen yhdistetään alkanut määräaikainen omaishoitajuus ja sen vaikuttamat aikataulut, jonkin kiehtovan, uuden ja inspiroivan näkemisestä ja kohtaamisesta tulee erityisen tärkeää. Minulle sellaisia ovat mm. erilaiset miljööt ja tilat, kuten kaunis kahvila. Niinpä päätin tällä viikolla valita muutamia itselleni uusia kohteita ja käydä fiilistelemässä niissä ympäröivää tunnelmaa, maistelemassa croissanteja…