Olen elämässäni onnistunut tekemään (ainakin) pari sellaista valintaa, jotka vaikuttavat hyvinvointiini erityisellä tavalla joka päivä. Elämäni parhaita päätöksiä. Ne ovat alkaneet rakentaa myös identiteettiäni, vaikuttaa tekemisiini ja ehdottomasti arkeeni. Luulen, että ne ovat jo osa brändimielikuvaani eli erottamaton osa minua. Paljastan siis seuraavaksi jotain todella suurta. Ehkä menestysreseptini. Onnellisuuteni tai ainakin jonkin hyvän elämän salaisuuden. Kuuntelisitko mieluummin? Hyvä aamu Päätökseni…

AI! Toisinaan kyllä sattuu sydämeenkin ajatellessani, mihin ihmiskunta on menossa. Tämän kirjoituksen pohdinnan keskiössä on kuitenkin tekoäly, AI. Tämän kirjoittaminen jännittää. Sillä en ole millään tavalla asiantuntija. Enemmänkin vastustaja, aitouden vaalija. Vähäiselläkin ChatGPT:n käytöllä on kuitenkin helppo luoda skenaarioita siitä, mihin maailma on menossa. Ja sellainen tämä kirjoitus on: huoli yhdestä mahdollisesta kehityssuunnasta ja siitä, miten se muokkaisi erityisesti ajatteluamme…

Kun kotoa häädetään riittävän aikaisin aamulla ikkunaremontin eri vaiheiden alta. Ja kun siihen yhdistetään alkanut määräaikainen omaishoitajuus ja sen vaikuttamat aikataulut, jonkin kiehtovan, uuden ja inspiroivan näkemisestä ja kohtaamisesta tulee erityisen tärkeää. Minulle sellaisia ovat mm. erilaiset miljööt ja tilat, kuten kaunis kahvila. Niinpä päätin tällä viikolla valita muutamia itselleni uusia kohteita ja käydä fiilistelemässä niissä ympäröivää tunnelmaa, maistelemassa croissanteja…

”Minulla ei ole kiire.” Miten vaikuttava lause. Sen kuulevan reaktioista on pääteltävissä paljon. Omassa kuplassani moni huokaisee helpotuksesta kuin sanoakseen: ”Ihanaa!” Mutta kohtaan myös näin sanoessani hämmennystä, sanattomuutta, epävarmuuutta, jopa triggeröitymistä. Ne reaktiot eivät johdu minusta. Ne ovat jokaisen omaan sisäiseen stressitilaan kytköksissä. Ehkä myös siihen, miten tämän maailman jatkuvaan kiireeseen ylipäänsä suhtautuu. Onko se hyvän ihmisen merkki vai jotain,…

Vietin vähän aikaa sitten ystäväni kanssa ihanan päivän… shoppaillen. Ei siinä tavallaan ole mitään erikoista. En vain muista, milloin viimeksi niin on tapahtunut. Että kuluttaa koko päivän kierrellen kaupoissa tarjoillen itselle inspiraatiota ja pukeutumisideoita. Aina välillä pysähdyimme johonkin syömään tai kahville. Liikkeestä toiseen siirtyessämme askeleita kertyi ja maailma parani. Ystäväni etsi asua omiin 40-vuotisjuhliinsa. Minä etsin yhä ajatuksia ja näkökulmia…

Älä tule huono päivä, tule hyvä päivä. Sitä aina toivoo. Että olisi energinen, toimelias ja vastaanottavainen. Tai mitä ikinä sen kokemiseen tarvitseekaan. Tunnistan muutaman asian, jotka vaikuttavat merkittävästi siihen, että päivästäni tulee hyvä. Silloin olen paitsi hyvällä tuulella myös luova ja tuottoisa, utelias ja myötätuntoinen, rakastava. Olen siis todennäköisemmin sellainen, kun haluankin olla. Hyvällä kahvilla on varmasti myös merkityksensä, mutta…

Kuulen elämässäni nyt paljon yhtä viestiä ja sanomaa. Tuntuu, että se tulee vastaan kaikkialla. Minne vain menenkin, minkä kirjan avaankin. Meditaatiossakin keskustellessani vanhemman ja viisaamman minäni kanssa. Mieleeni piirtyy kuva, jossa hän nojaa Välimeren rannalla talonsa terassin kaiteeseen upean värikäs silkkikaftaani päällään ja hymyilee mystisen merkityksellistä hymyä. Kysyn: ”Mistä rahani tulevat?” Hän vastaa: ”Kirjoittamisesta. Aidosta sinusta.” Myös kun nostan kortteja…

Lumi on vallannut maan. Siltä se näyttää näin viikon sisällä sairastaneen silmin. Hurjia ovat nämä nykypöpöt. Sitäkin olen toistellut. Olen ensimmäistä päivää kunnolla jalkeilla. Kokeilemassa, josko aivosumu sen verran raottuisi, että jokin teksti syntyisi. Kirjoittaminen – huomaan kaivanneeni sitä! Etenkin omien tuntemuksieni sanoittamista. Vaikka teen sitä paljon mm. aamusivujen muodossa, siinä, että teen niin myös julkisesti on jotain, joka hivelee…

Olen väsynyt.Tavoittelemaan elämää, joka ei enää kuulu minulle. Tavoittelemaan jotain, jonka jälkeen vasta voisin saada hetken kaunista ja hyvää. Kuin kauneus olisi palkinto ahkeruudesta ja ankaruudesta, vaikka se on elinehto. Niin kuin on totuus ja hyvyyskin. Kuuntelisitko mieluummin: Olen väsynyt siihen, että tämänkin postauksen kirjoitan Google mielessäni. Rakennan omituisia ilmaisuja ja lauseenrakenteita, jotta jokin ei-tunteva-ei-suomea-ymmärtävä-ei-ihminen tarjoaisi tekstiäni monelle, joiden se…

Yksi vuosi on jälleen kulkemassa kohti loppuaan. On perinteisen tilinteon aika. Vaikka haluankin ajatella, että uusi vuosi on päivä siinä missä muukin, jotain taikaa siinä aina on. Vuoden ensimmäiseen aamuun herätessä tuntuu siltä, kuin jokin alkaisi alusta. Minulle, muutoksen ja kaiken uuden rakastajalle, se on siksi onnen aamu. Uuteen vuoteen liittyy aina toivo ja mahdollisuus toisenlaiseen elämään. Vaikka hei vuosi…