Nuorena aikuisena olin omaksunut ajatuksen, että kaikki mitä tahdon, on mahdollista saavuttaa. Se näkyi mm. yliopistoon hakiessani asenteessani: en pyrkinyt mihinkään, menin ja tein. Toteutuminen saattoi vain ottaa hieman aikaa. Olin myös omasta mielestäni kunnianhimoinen ja määrätietoinen, nopeasti oppiva. Halusin johtajaksi. Olin valmis tekemään paljon töitä edetäkseni ja saavuttaakseni niitä...

Tunne, kun elämä ei etene. Kun ei oikein tiedä, minne olisi menossa ja mitä tavoittelisi. Itselleni niin tuttu. Mieli ja keho kaipaavat useinkin pysähtymistä, jolloin omaa suuntaa on mahdollisuus tarkistaa. Samalla tulee käytyä läpi resurssit ja retkieväät. Mutta kun ajatusta tai ideaa uusista kohteista elämässä ei ilmaannukaan kirkkaana mieleen, alkaa...

"Kun maailma ympärillä näyttää harmaalta, tartu iloon. Pieneenkin." Tuo ajatus mielessäni olen todella tarttunut siihen ilon lähteeseen, jonka usein tietoinen mieleni työntää liiankin kauas ja syvälle. Kauniit asut, pukeutuminen, tyyli ja muoti. Viime aikoina olen taas selaillut tuntikausia kauniita, elegantteja kuvia Pinterestissä, jotka esittelevät minua puhuttelevaa pukeutumistyyliä. Pysähdellyt Instagramissa haukkomaan...

Kun elämä tarjoilee sitruunoitaan, millaisiin asioihin silloin tartut, jopa takerrut? Mikä on se selviytymiskeino, johon tukeudut, joka tuo hallinnan ja merkityksen tunnetta? Miten olet aiemmin toiminut, kun elämä on ravistellut tai jopa jättänyt tyhjän päälle? Mistä olet löytänyt uudelleen toivosi ja tarmosi? Maailman epävarmuus on pakottanut kysymään näitä jälleen myös...

https://open.spotify.com/episode/0qARKLFSqAYVPrL23eFbSq?si=af303bc5e2d24bf0 Mikä minusta tulee isona? Mikä minusta tulee isona? Entä mikä on kutsumukseni? Ne ovat kysymyksiä, jotka ovat kulkeneet matkassani mukanani aina. Tai ainakin lukiosta asti. Vastauksia etsiessäni olen turvautunut hyvin monenlaisiin menetelmiin ja keinoihin. Toisinaan turhautuneena, joskus myös uteliaan innokkaana. Useimmat niistä ovat nytkäyttäneet prosessiani eteenpäin. Vieneet aina jonkin uuden äärelle....

https://open.spotify.com/episode/4mgCX4Ipq8ZsWQInaHdfZI?si=B0a4o-DkQIWz0batC9B_5w&dl_branch=1 Yrittäjyys on vaikuttanut vahvasti siihen, mitä ajattelen nykyään ajasta. Se on myös muokannut ajankäyttöäni. Toisaalta suhtautumiseni aikaan on vaikuttanut siihen, millainen yrittäjä olen. Aika ja tapa toimia kulkevat käsi kädessä. Kysymys siitä, miten haluaa aikaansa käyttää ja millä päiviään täyttää on hyvin olennainen hyvinvoinnin kannalta. Silti me liiankin vähän kyseenalaistamme...

Tänään on yritykseni syntymäpäivä. 14 vuotta sitten olin muutamaa päivää aiemmin kiikuttanut perustamispaperit PRH:n. Jännitin erityisesti, menisikö nimi CocoStyle läpi. Olin ehtinyt siihen jo kiintyä. Tämä vuosi on ollut yrittäjäurani raskain. Siitä huolimatta, että mukaan on mahtunut parikin talouskriisiä ja liikevaihdon nollaantumista. Kahdesti olen palanut yrittäjänä loppuun ja ollut pitkällä...

Vapaus, arvolähtöisyys, stressittömyys. Sanoja, jotka helposti yhdistyvät ajatukseen omannäköisestä elämästä. Mielikuva työnteosta luonnossa käyskennellen tai muutosta Lappiin tekemään sitä, mitä todella haluaa. Jos vain tietää, mitä haluaa. Omannäköinen elämä on melkein synonyymi "ei ainakaan oravanpyörää"-ajatukselle. Ehkä jopa yrittäjyydelle, vaikka en halua niin ajatella. Jollekin, joka ei välttämättä taloudellisesti ole niin...

Multipassionate, moniosaajuus, monitaitoisuus. Ihan miten vain. Usein sanotaan, että meitä juuri kaivataan tämän päivän työelämässä. Silti, kun omaa polkuani ajattelen ja myös kollegojani haastattelen, tuntuu, että meillä on erityinen taakka todistaa osaamistamme. Ainakin omasta mielestämme. Emme oikein ole missään todella hyviä, mutta (riittävän) hyviä monessa. Ja meille yleisimpiä taitoja -...