Hitaampi elämä. Tunnen olevani jo sen elämisen konkari, jos en kuitenkaan pioneeri. Sellaista olen elänyt siitä asti, kun yrittäjäksikin ryhdyin. Ensin ei ehkä ollut muuta vaihtoehtoa: uupumus ja masennus vaati veroaan ja huomiotaan. Hitaamman elämän avulla yritin luovia niin, että voimavarani riittäisivät ja saisin tehdä mielekkäitä asioita itselleni sopivalla tavalla. Nykyisin se on puhtaasti valinta. Minulle hitaampi elämä merkitsee oman…

Kirjoitin aiemmin tietoisuudesta, sen kehittymisestä aikuisuudessa ja siitä miten sen itse tällä hetkellä käsitän. Integraaliteoria, johon muun muassa tukeudun, tunnistaa aikuisilla olevan jopa 9 kehitysvaihetta. Itse olen jakanut aikuisuuteni kolmeen isoon vaiheeseen: odotusten mukaiseen elämään, itsetuntemuksen maailmaan ja yhteyden vaiheeseen. Tässä postauksessa kerron kahdesta ensimmäisestä. Kuuntelisitko mieluummin? Lyhyesti määritellen tietoisuus on sitä, että tunnistaa ja ymmärtää yhä paremmin omia tunteitaan,…

Sisimmässäni kiehuu. Hengitys on pinnallista mutta raskasta. Kyyneleet pyrkivät silmiin, kurkussa on pala. Kaikki energia menee itsensä pitämiseen aisoissa niin, että saa suustaan ulos edes jossain määrin rakentavia sanoja. Mieli tuottaa ajatuksia, jotka kiihdyttävät tilaa. Ne vellovat. Silmät etsivät syyllistä olotilaan, käsi valmistautuu koko mitallaan osoittamaan sitä. Samaan aikaan tahdon pois tilanteesta, lähteä karkuun. Jotta oloni voisi helpottua, keho ja…

Tunne, kun elämä ei etene. Kun ei oikein tiedä, minne olisi menossa ja mitä tavoittelisi. Itselleni niin tuttu. Mieli ja keho kaipaavat useinkin pysähtymistä, jolloin omaa suuntaa on mahdollisuus tarkistaa. Samalla tulee käytyä läpi resurssit ja retkieväät. Mutta kun ajatusta tai ideaa uusista kohteista elämässä ei ilmaannukaan kirkkaana mieleen, alkaa turhauttaa. ”Odota, kyllä se sieltä tulee”, toiset sanovat ja jatkavat…

Kun elämä tarjoilee sitruunoitaan, millaisiin asioihin silloin tartut, jopa takerrut? Mikä on se selviytymiskeino, johon tukeudut, joka tuo hallinnan ja merkityksen tunnetta? Miten olet aiemmin toiminut, kun elämä on ravistellut tai jopa jättänyt tyhjän päälle? Mistä olet löytänyt uudelleen toivosi ja tarmosi? Maailman epävarmuus on pakottanut kysymään näitä jälleen myös itseltäni. Oljenkorsi nimeltä blogi Blogin kirjoittaminen tuli elämääni kauan sitten.…

Mikä minusta tulee isona? Mikä minusta tulee isona? Entä mikä on kutsumukseni? Ne ovat kysymyksiä, jotka ovat kulkeneet matkassani mukanani aina. Tai ainakin lukiosta asti. Vastauksia etsiessäni olen turvautunut hyvin monenlaisiin menetelmiin ja keinoihin. Toisinaan turhautuneena, joskus myös uteliaan innokkaana. Useimmat niistä ovat nytkäyttäneet prosessiani eteenpäin. Vieneet aina jonkin uuden äärelle. Toiset ovat tuonneet mukanaan valtavia pettymyksiä. Nykyisin ajattelen, että…

Kun mietin Café Pausen kesäsarjan jaksoja, yksinäisyys oli aihe, joka ihan ensimmäiseksi nousi mieleeni. Aiheena, joka todella on useampana kesänä ollut elämässäni pinnalla. Sillä yksinäisyys on usein värittänyt kokemustani kesästä. Tässä jaksossa taidan ensimmäistä kertaa puhua yksinäisyydestäni julkisesti. Oikeastaan olen vasta viime aikoina opetellut sanomaan lähimmille ystävälleni, että tunnen toisinaan yksinäisyyttä. Sen sanominen ääneen jo helpottaa, sillä se auttaa hyväksymään…

Jos maailmassa kaikki olisi mahdollista, millainen olisi sinun omannäköinen loma? Missä olisit, mitä tekisit, minne menisit? Millaisia tarpeita se täyttäisi? Café Pausen kesäsarjan toisessa jaksossa pohdin omannäköisen loman käsitettä ja lähestyn sitä erityisesti itselleni ajankohtaisen kysymyksen kautta: onko mökkeily minun juttuni ja jos, niin millä tavalla? Omannäköisessä kesässä, lomassa ja koko elämässä on erityisesti kyse siitä, että tunnistaa itselle merkitykselliset…

Podcast on ollut tuloillaan jo pitkään. Nyt tuntuu siltä, että aika on sille hyvä ja sanottavaakin riittää. Café Pause viittaa paitsi kahvirakkauteeni myös ajatukseen taukojen tärkeydestä. Podcastilläni haluan tarjota sinulle ajattelutaukoja. Jotain, jonka avulla taas reflektoida omaa elämää ja oivaltaa uutta. Joskus ensin kulmia kurtistaen. Toisinaan mukana nyökytellen. Eikä jaksoja kuunnellessa tarvitse juoda kahvia, vaikka ehkä jotain kahvisuosituksia joskus teen…

Kun tätä kirjoitan, olemme eläneet vuoden ja kaksi kuukautta koronapandemian kourissa. Minulle se on tarkoittanut paljon ylimääräistä vapaa-aikaa miettiä ja pohtia elämän seuraavia askeleita. Pandemialockdown ei ehkä ole se hetki, jolloin isoja elämänmuutoksia tehdään. Mutta se on mahdollistanut oman elämän objektiivisen tarkastelun: Mikä kaikki on hyvin? Mihin tahdon muutosta? Mistä unelmoin? Kysymys, joka on yksi merkki siitä, että masennuksen kanssa…