Kirje uupuneelle ja masentuneelle 29-vuotiaalle minälleni

Rakas Maarit,

Kirjoitan sinulle täältä 16 vuoden päästä. Lohduttaakseni ja voimistaakseni sinua. Kertoakseni jotain, mitä olisin halunnut tietää siinä tilanteessa ja hetkessä, jossa nyt olet. Sanoja sinulle, uupuneelle ja masentuneelle 29-vuotiaalle minälleni. Elämäsi tuntuu menettäneen pohjan. Kaikki se, mihin olet uskonut, on menettänyt merkityksensä. Se, minkä varaan olet identiteettisi ja elämäsi rakentanut, tuntuu murtuneen. Etkä edes ole tuijottamassa tyhjää seinää ensimmäistä kertaa. Nyt kaikki vain taitaa olla toisin.

Kuuntelisitko mieluummin:

Tiedän, että sitä on kokemassasi tyhjyyden ja merkityksettömyyden tilassa vaikea uskoa, mutta kaikki kääntyy vielä hyväksi, hyvin toisenlaiseksi vain. Tiedä, että olet elämäsi vakavimmassa ja käänteen tekevimmässä vaiheessa. Eikä elämäsi enää palaa entiselleen. Ei ole ihme, että tunnet epävarmuutta ja sinua pelottaa.

Tulet perustamaan yrityksen ja sen kautta kokemaan paljon mahtavia asioita. Niistä aiempi Maarit ei olisi osannut edes haaveilla. Samaan aikaan olet lähdössä polulle – itsetuntemuksen ja henkilökohtaisen kasvun polulle – joka tulee olemaan sekä koetteleva että palkitseva. Välillä se vie sielujen syövereihin ja sumujen silloille. Toisinaan taas se johdattaa auringon valaisemiin laaksoihin. Jotta matkasi alkaisi sujuvammin, haluan antaa sinulle muutaman vinkin täältä tulevaisuudesta.

Aikaa ja apua uupuneelle ja masentuneelle

Anna itsellesi aikaa toipua ja eheytyä. Koska voit huonosti ja olotilasi on jatkuvasti tukala, haluaisit tottakai siitä mahdollisimman nopeasti eroon. Sinua hävettää ja nolottaa. Suret kohtaloasi niin, että itku on usein seuranasi. (Työ)uupumus ei vielä vuonna 2006 ole niin yleinen juttu, että siitä tiedettäisiin paljoakaan, vaikka sitä trendidiagnoosiksi jo nauraen kutsutaan. Taisit itsekin nauraa ja vähätellä, mutta hymysi on jo hyytynyt. Myöhemmin, 10 vuoden kuluttua, yleinen suhtautuminen ilmiöön alkaa muuttua sen yleistyessä. Mutta tulet turhautumaan vielä senkin jälkeen siihen, että uupumuksesta ja sen seurauksista ei tunnuta välitettävän niin, että tekisimme isoja muutoksia (työ)elämässä jo ennen kuin jonkun täytyy uupua.

Olet kokenut kovan henkisen tällin. Liian pitkään jatkunut stressi on myös vaikuttanut kehoosi. Ne eivät parane taikaiskusta. Ahdistuksen kovuus ja syvyys ajaa sinua tekemään ratkaisuja, jotka horjuttavat taloudellista turvallisuuttasi. Tässä toivon sinulle malttia. Että sallisit itsesi ensin eheytyä ilman rahan tuottamaa painetta ja vasta sitten miettisit, miten voit toteuttaa itseäsi ja unelmiasi. Jos se tarkoittaa pitkää sairauslomaa, salli se itsellesi. Kesken jäänyt toipuminen nimittäin palaa takaisin, vielä monta kertaa.

Tarvitset auttajia. Hyödyt toipumisprosessisi eri vaiheissa erilaisista terapeuteista ja valmentajista. Ensin tarvitset jonkun, joka rauhoittaa sinut ja saa uskon ja toivon palaamaan. Hänen kanssaan rakennat uuden minäsi ja elämäsi perustuksia. Tärkeää on, että tunnet olevasi hänen kanssaan turvassa.

Kun toipuminen on lähtenyt käyntiin ja olet saanut uudelleen elämästä kiinni, on aika hoitaa syntyneet haavat. Muutoin kaikki kokemasi muuttuu traumaksi, joka vaikuttaa koko loppuelämääsi sinua estäen, pienentäen ja hidastaen. Etsi itsellesi osaava traumaterapeutti, jonka kanssa myös tunnet olevasi turvassa. Haavojen kohtaaminen on erityisen kivuliasta ja muuttaa myös käsitystäsi omasta lapsuudestasi. Sellainen väkisinkin horjuttaa perustuksia. Lopputuloksena olet kuitenkin vahvempi ja tasapainoisempi. Minä en osannut tätä vielä silloin ajatellakaan, ehkä sinä olet viisaampi.

Kun kipeimmät haavat on eheytetty, on aika alkaa rakentaa uutta. Silloin tarvitset jonkun, joka rohkaisee ja kannustaa sinua, muistuttaa voimavaroistasi ja auttaa sinua tukeutumaan omiin vahvuuksiisi. Auttaa sinua luomaan omannäköistä elämää, joka tuntuu hyvältä.

Perusasiat kuntoon

Tarvitset ruokaa ja liikuntaa. Et halua tätä kuulla, tiedän. Sillä nuorena ajattelet olevasi vielä niin kuolematon. Vaikka juuri nyt omalla tavallasi kohtaat ja käsittelet omaa kuolevaisuuttasi. Ajattelet, että suru lähtee ilolla. Mutta nyt pakenet pahaa oloasi shoppailuun ja samppanjaan. Kuvittelet niiden tuovan aitoa iloa. Mutta todellisuudessa ne vain auttavat sinua pääsemään hetkeksi pois ahdistuksen syövereistä – ja siksi haluat niitä koko ajan lisää. Shoppailu, jota myöhemmin teet työksesi on eri juttu. Siitä löydät pian merkityksellisyyttä.

Vaikeat tunteet eivät kuitenkaan koskaan katoa. Haavat eivät parane pakenemalla ja unohtamalla. Mitä aiemmin suostut ne kohtaamaan, sitä nopeammin pääset siihen olotilaan kiinni, jota tavallaan shoppailulla ja samppanjalla haet: aitoon, sisimmästäsi kumpuavaan iloon. Hitaampi elämä, ravinto ja liikunta ovat ne, jotka sinut lopulta eheyttävät.

Ja oikeanlaiset ihmissuhteet. Toiset ihmiset ovat sinulle se kipein ja koettelevin juttu. Sinulla on ehkä jo aavistus siitä. Tulet matkallasi kohtaamaan hyvin erilaisia ihmisiä. Osa heistä näkee aidon sinut. Toiset näkevät vain sen, mitä osaat ja mitä voit heille tarjota – miten he voivat sinusta hyötyä. Joudut pettymään ihmissuhteissasi monta kertaa. Niin usein, että jopa mietit, voitko kehenkään luottaa ja voisitko sittenkin tulla onnelliseksi erakkona. Et, mutta sen ymmärtämiseen menee kauan.

Tulet hämmentämään ihmisiä sillä, miten otat erilaisia asioita haltuusi, näet kokonaisuuksia ja keksit ratkaisuja ongelmiin. Niin kauan, kun teet sitä hakien hyväksyntää, vahvimmat voimavarasi pelaavat itseäsi vastaan. Et saa täyttymystä niitä käyttäessäsi, päin vastoin: petyt lopulta uudestaan myös itseesi. Uskalla siis etsiä ympärillesi ihmisiä, jotka haluavat sinulle aidosti hyvää. Jotka näkevät herkkyytesi ja haavoittuvaisuutesi, lahjasi. Ihmisiä, jotka pysähtyvät kuuntelemaan sinua ja katsomaan maailmaa hetken sinun kanssasi, samasta näkökulmasta. Mutta myös ihmisiä, joille tahdot itse olla aidosti läsnä.

Anna anteeksi uupuneelle ja masentuneelle itsellesi

Anna anteeksi, myös itsellesi. Olet tähän asti toiminut oman parhaan tietämyksesi pohjalta. Niin tulet toimimaan jatkossakin. Se tietämys alkaa nyt vain syventyä ja laajentua. Olet myös elänyt vahvasti sen mukaan, miten sinut on kasvatettu. Sekin on tapahtunut parhaan sen hetkisen tietämyksen mukaan. Olet toteuttanut arvoja, jotka olet enemmänkin omaksunut ja ottanut muualta mukaasi kuin itsetutkiskelun kautta itsellesi asettanut. Ne eivät olleet sinun omia syvimpiä arvojasi, mutta sellaisista tulet tietoiseksi paljon myöhemmin. Anna siis itsellesi anteeksi, älä ruoski itseäsi enää enempää. Halaa mieluummin. Lähesty lempein ja armollisin silmin sitä osaa itsessäsi, joka on sinua nyt eniten satuttanut. Kiitä häntä jopa siitä, että on tuonut sinut tähän pisteeseen. Mutta nyt on aika ottaa itse ohjat ja luoda elämä, joka tekee sinulle oikeasti hyvää.

Suurin läksy

Elämäsi suurin läksy on oppia tuntemaan itsesi ja rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet. Oppia luottamaan, että saat olla sellainen kuin olet ja se riittää. Aina. Sen kautta – ja vain sen – teet rauhan myös ympäröivän maailman ja elämän kanssa. Opit rakastamaan taas.

Se ei tapahdu hetkessä. Tiellä on mutkia ja kuoppia. Sinua koetellaan. Suuntaasi ja tapaasi elää ihmetellään ja epäillään. Teet niin usein itsekin. Et oikein edes itse tiedä, minne olet menossa. Mutta kun opit luottamaan, että sisimpäsi ja kehosi tietää – tiedän, se kuulostaa nyt sinulle oudolta, muttei kauaa –  löydät itsellesi oikeat asiat. Ne kuljettavat sinut sellaisille apajille, joissa voit tuntea syvää merkityksellisyyttä ja iloa. Syvää rauhaa.

Kun opit tuntemaan herkkää ja kauneutta rakastavaa syvintä minääsi, vähitellen päästät irti rationaalisen bisnesminäsi haarniskasta. Se on todellakin ok. Sekin on ok, että etsit sielullesi toisinaan ravintoa jostain, joka puhuttelee ja resonoi, mutta jota tiede ei ehkä edes yritä oikeaksi todistaa. Sen myötä sinulle avautuu ymmärrys toisenlaisesta, henkisen kasvun maailmasta. Haluat sitä pitkään rationaalisuuden ihanteessasi piilotella. Mutta se tuntuu sinusta niin armolliselta ja hoitavalta, ettet voi sitä ohittaakaan. Muista, että jos jokin tekee sinulle aidosti hyvää, se ei voi silloin olla pahaa. Eikä maailmassa juuri mikään ole joko-tai. Enemmänkin sekä että. Ole siis rohkeasti oma itsesi ja suhtaudu kaikkeen kohtaamaasi uteliaisuudella – älä tietämättömyydessäsi tai peloissasi jo etukäteen tuomitsemalla. Sillä lopulta et voi ennalta tietää, mikä auttaa sinua tulemaan sinuksi.

Toivon sinulle onnea ja malttia matkaan, iloa ja voimia.
Elämä kantaa sinua kyllä, kun vain luotat siihen.

Rakkaudella,