Tämä Café Pausen podcast-jakso liittyy enemmän tai vähemmän teemaan “ihminen tarvitsee ihmistä.” Se pureutuu kaikkein syvimmin yksilön ja merkityksellisten muiden väliseen suhteeseen. Pohtien myös sellaisia yleisesti kuultuja kehotuksia, kuten “älä välitä siitä, mitä toiset ihmiset ajattelevat” tai “älä vertaa itseäsi toisiin.” Molemmat ovat ihmisyyteen kuuluvia ilmiöitä. Sellaisia, joita on käytännössä mahdotonta välttää. Ehdotankin, että sanoisimme sen niiden sijaan: “Valitse viisaasti,…
Kun on jo parin vuosikymmenen ajan koko elämänsä suunnitellut ja rakentanut sen mukaan, ettei härnäisi masennusta eikä enää uupuisi, ei oikein enää osaa haaveilla edes muusta. Kun on jaloilleen päästyäänkin säikähtänyt jokaista itkuaan, että joko taas vajoaminen mustan harson taakse alkaa, on vaikea kuvitella elämää täysin ilman harsoa. Kun kaikessa ihan ensimmäinen asia on ollut uupumuksien ehkäisy ja vasta sitten…
Rakas Maarit, Kirjoitan sinulle täältä 16 vuoden päästä. Lohduttaakseni ja voimistaakseni sinua. Kertoakseni jotain, mitä olisin halunnut tietää siinä tilanteessa ja hetkessä, jossa nyt olet. Sanoja sinulle, uupuneelle ja masentuneelle 29-vuotiaalle minälleni. Elämäsi tuntuu menettäneen pohjan. Kaikki se, mihin olet uskonut, on menettänyt merkityksensä. Se, minkä varaan olet identiteettisi ja elämäsi rakentanut, tuntuu murtuneen. Etkä edes ole tuijottamassa tyhjää seinää…
Aloitan jo neljännen kerran kirjoittamisen alusta samasta aiheesta. Tunnen selvästi olevani haavoittuvainen kirjoittaessani haavoittuvaisuudesta. Tunteesta, joka on tiedostamattakin läsnä jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa, vaikka arjen tunnesanakirjan top10:n se terminä tuskin mahtuu. Sillä tämäkin kirjoittamisprosessi on sosiaalinen tilanne. En kirjoita tätä flirttaillakseni algoritmien kanssa. Kirjoitan sinulle, joka tätä luet. Jos se auttaisi jälleen jossain itsesi kanssa meneillään olevassa, josta en edes tiedä.…
Nuorena aikuisena olin omaksunut ajatuksen, että kaikki mitä tahdon, on mahdollista saavuttaa. Se näkyi mm. yliopistoon hakiessani asenteessani: en pyrkinyt mihinkään, menin ja tein. Toteutuminen saattoi vain ottaa hieman aikaa. Olin myös omasta mielestäni kunnianhimoinen ja määrätietoinen, nopeasti oppiva. Halusin johtajaksi. Olin valmis tekemään paljon töitä edetäkseni ja saavuttaakseni niitä asioita, joita halusin. Piirteitä minussa, joita sittemmin on moneen kertaan…
Kun elämä tarjoilee sitruunoitaan, millaisiin asioihin silloin tartut, jopa takerrut? Mikä on se selviytymiskeino, johon tukeudut, joka tuo hallinnan ja merkityksen tunnetta? Miten olet aiemmin toiminut, kun elämä on ravistellut tai jopa jättänyt tyhjän päälle? Mistä olet löytänyt uudelleen toivosi ja tarmosi? Maailman epävarmuus on pakottanut kysymään näitä jälleen myös itseltäni. Oljenkorsi nimeltä blogi Blogin kirjoittaminen tuli elämääni kauan sitten.…
Kun mietin Café Pausen kesäsarjan jaksoja, yksinäisyys oli aihe, joka ihan ensimmäiseksi nousi mieleeni. Aiheena, joka todella on useampana kesänä ollut elämässäni pinnalla. Sillä yksinäisyys on usein värittänyt kokemustani kesästä. Tässä jaksossa taidan ensimmäistä kertaa puhua yksinäisyydestäni julkisesti. Oikeastaan olen vasta viime aikoina opetellut sanomaan lähimmille ystävälleni, että tunnen toisinaan yksinäisyyttä. Sen sanominen ääneen jo helpottaa, sillä se auttaa hyväksymään…
Kun tätä kirjoitan, olemme eläneet vuoden ja kaksi kuukautta koronapandemian kourissa. Minulle se on tarkoittanut paljon ylimääräistä vapaa-aikaa miettiä ja pohtia elämän seuraavia askeleita. Pandemialockdown ei ehkä ole se hetki, jolloin isoja elämänmuutoksia tehdään. Mutta se on mahdollistanut oman elämän objektiivisen tarkastelun: Mikä kaikki on hyvin? Mihin tahdon muutosta? Mistä unelmoin? Kysymys, joka on yksi merkki siitä, että masennuksen kanssa…
Tämän irti masennuksesta -kirjoitussarjan neljännen osan teema on anteeksianto ja hyväksyminen. Miten olen niitä työstänyt ja miksi ne ovat nousseet niin merkityksellisiksi? 6. Anteeksianto Vaikka elämässäni on ollut ja on paljon hyvää, en ole selvinnyt tästä kaikesta – neljästä uupumuksesta ja 15 vuoden masennusputkesta – ilman katkeruutta. Tiedostan hyvin, miten syövyttävää ja jumittavaa se on. Miten paljon huonoa oloa se…
Tässä Irti masennuksesta -kirjoitussarjan kolmannessa osassa pohdin sitä, miten merkityksellistä on se, millaisiin asioihin elämässä huomio kohdistuu. Esittelen yhden ajatusrakennelman ja metaforan, jonka oivaltaminen osoittautui itselleni kääntöpisteeksi. Todelliseksi breaking pointiksi. Kirjoitussarjan aiemmat osat ovat apu sekä arki ja syy. Yksi masennuksen tärkeimmistä opeistani on ollut se, miten yksinkertaisia lopulta moni avun tuonut asia on. Niissä ei luoda maapalloa uusiksi (vaikka…