Kirjoitin aiemmin tietoisuudesta, sen kehittymisestä aikuisuudessa ja siitä miten sen itse tällä hetkellä käsitän. Integraaliteoria, johon muun muassa tukeudun, tunnistaa aikuisilla olevan jopa 9 kehitysvaihetta. Itse olen jakanut aikuisuuteni kolmeen isoon vaiheeseen: odotusten mukaiseen elämään, itsetuntemuksen maailmaan ja yhteyden vaiheeseen. Tässä postauksessa kerron kahdesta ensimmäisestä. Kuuntelisitko mieluummin? Lyhyesti määritellen tietoisuus on sitä, että tunnistaa ja ymmärtää yhä paremmin omia tunteitaan,…

Voisin hyvin olla onnellinen tässä omassa kauneuden ja luovuuden kuplassa. Jossa uppoudun usein taidepäiväkirjan tekemiseen. Välillä surrautan ompelukoneella jonkin vaatteen, luen kauneuden merkityksestä tai Wabi Sabin kaltaisista elämänfilosofioista. Leivon croissantteja ja vahvistan kehoani eri tavoin liikkuen. Jossa voisin säännöllisin väliajoin uppoutua syvään keskusteluun jonkun ihanan ihmisen kanssa. En oikein edes kaipaa minnekään kauas. Koti ja sen lähikulmat riittävät hyvin, kunhan…

”Hyviä asioita tapahtuu, kun lähdet pois kotoa.” Tästä ajatuksesta on muodostunut jo eräänlainen tunnuslauseeni, jota käytän tilanteissa, joissa koen tarpeen itsensä aktivoimisesta olevan täyttämistä vailla. Olen pohjimmiltani erakoituva koti-ihminen. Eivätkä vuodet uupumuksista ja masennuksesta toipuessa, korona-ajasta puhumattakaan, ole tätä piirrettä itsessäni vähentäneet. Enemmänkin niiden myötä olen tuntenut aika ajoin suurtakin tarvetta vetäytyä ja eristäytyä omiin oloihini. Kuin minun tulisi toipua…

Olen pitkään halunnut tehdä podcast-jakson kauneudesta. Mutta olen tuntenut sen äärellä niin suurta haavoittuvaisuutta, että se on antanut odottaa. Miten puhua jostain sellaisesta, joka on pääasiassa tunne ja kokemus? Vaikkakin itselleni hyvin tärkeä sellainen. Mitä sanoa aiheesta, jota helposti pidetään pinnallisena ja materialistisena? Vaikka itselleni se on kaikkea muuta. Tässä jaksossa pohdin paitsi kauneuden merkitystä, myös sen tehtäviä elämässäni. Niitä…

(Sosiaalisessa) mediassa käydään paljon keskustelua siitä, kenen vika työuupumus oikein on. Sen kokevan yksilön vai yrityksen/työnantajan, jolle hän uupumuksen tapahtuessa työskentelee. Vuosien aikana, kun olen omia uupumuksiani työstänyt, myös näkemykseni on vaihdellut. Vaikka olen ollut taipuvainen syyttämään ensisijaisesti itseäni, eivät ne työyhteisöt, joissa olen aina toiminut, ole olleet ongelmattomia.Tietoisuuden laajentuessa ja tunnetilojen vaihdellessa, kun on kyennyt katsomaan tapahtunutta eri näkökulmista,…

Tämä Café Pause -podcastin jakso käsittelee hyväksymistä tietoisena prosessina ja voimavarana. Kyse on siis siitä, että pyrkii hyväksymään itsensä, toiset ihmiset, elämän ja maailman sekä sen tapahtumat eli asiantilat sellaisina kuin ne tapahtuvat ja ovat. Kyse ei ole siitä, että hyväksyisi varsinaisesti asiaa tai sen sisältöä. Enemmänkin kyse on itse tapahtuman ja tilanteen huomaamisesta ja toteamisesta. Sen hyväksymisestä, että jotain…

Tämä Café Pausen podcast-jakso liittyy enemmän tai vähemmän teemaan ”ihminen tarvitsee ihmistä.” Se pureutuu kaikkein syvimmin yksilön ja merkityksellisten muiden väliseen suhteeseen. Pohtien myös sellaisia yleisesti kuultuja kehotuksia, kuten ”älä välitä siitä, mitä toiset ihmiset ajattelevat” tai ”älä vertaa itseäsi toisiin.” Molemmat ovat ihmisyyteen kuuluvia ilmiöitä. Sellaisia, joita on käytännössä mahdotonta välttää. Ehdotankin, että sanoisimme sen niiden sijaan: ”Valitse viisaasti,…

Kun on jo parin vuosikymmenen ajan koko elämänsä suunnitellut ja rakentanut sen mukaan, ettei härnäisi masennusta eikä enää uupuisi, ei oikein enää osaa haaveilla edes muusta. Kun on jaloilleen päästyäänkin säikähtänyt jokaista itkuaan, että joko taas vajoaminen mustan harson taakse alkaa, on vaikea kuvitella elämää täysin ilman harsoa. Kun kaikessa ihan ensimmäinen asia on ollut uupumuksien ehkäisy ja vasta sitten…

Rakas Maarit, Kirjoitan sinulle täältä 16 vuoden päästä. Lohduttaakseni ja voimistaakseni sinua. Kertoakseni jotain, mitä olisin halunnut tietää siinä tilanteessa ja hetkessä, jossa nyt olet. Sanoja sinulle, uupuneelle ja masentuneelle 29-vuotiaalle minälleni. Elämäsi tuntuu menettäneen pohjan. Kaikki se, mihin olet uskonut, on menettänyt merkityksensä. Se, minkä varaan olet identiteettisi ja elämäsi rakentanut, tuntuu murtuneen. Etkä edes ole tuijottamassa tyhjää seinää…

Aloitan jo neljännen kerran kirjoittamisen alusta samasta aiheesta. Tunnen selvästi olevani haavoittuvainen kirjoittaessani haavoittuvaisuudesta. Tunteesta, joka on tiedostamattakin läsnä jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa, vaikka arjen tunnesanakirjan top10:n se terminä tuskin mahtuu. Sillä tämäkin kirjoittamisprosessi on sosiaalinen tilanne. En kirjoita tätä flirttaillakseni algoritmien kanssa. Kirjoitan sinulle, joka tätä luet. Jos se auttaisi jälleen jossain itsesi kanssa meneillään olevassa, josta en edes tiedä.…