Muistikuvieni Nizza ennen matkaani oli tukahduttavan kuuma. Rannan kivet ja rantabulevardin alusta polttivat jalkoja sandaalien läpikin. Saadakseen aurinkotuolin, täytyi maksaa, paljon.  Camparituoremehu ja Kir Royal virtasivat – silloiset trendijuomat. Ja ruotsalaisten bileet tuntuivat jatkuvan aina vain. Toki muistan myös hyvän ruuan. Etenkin simpukat ja muut merenantimet, jotka tarjoillaan häkellyttävän tuoreina. Retket Monacoon ja Cannesiin, shoppailulöydöt ja vanhan kaupungin kapeat kujat reunustettuna…

Kaunis, ystävällinen Menton ja sen maaginen Jardin Botanique. Ne jäivät päällimmäisinä mieleen visiitiltäni tuohon pieneen kaupunkiin. Paikkaan, jossa tuntuu, kuin olisi Italiassa, mutta jossa puhutaan ranskaa. En vieläkään tiedä, miksi minun kuului tuohon kaupunkiin mennä. Vaikka viihdyin ja sain inspiraatiota ainakin valokuvata ja vähän myös kirjoittaa. Kaduilla kävellessäni katseeni kiinnittyi erityisesti pieniin kujiin, värikkäisiin rakennuksiin ja koristeellisiin parvekkeisiin. Niin ja…

Taksikuskini kysyi, olenko menossa työ- vai lomamatkalle. Kello oli 04.20. Pilkkopimeässä Helsingissä satoi vettä. Kauan haaveilemani matka oli alkanut ja sen ensimmäinen kohde, Menton, oli täyttänyt mieleni. Jännitti. En osannut tuohon kysymykseen vastata. ”Miksi sekin pitää määritellä?” huomasin ajattelevani. Inspiraatiomatka, sellaisesta tässä enemmänkin on kyse. Mahdollisuudesta nähdä ja kokea jotain ihan muuta kuin samoja kodin kulmia. Nähdä toisenlaista elämää. Aistia…

Mikä minusta tulee isona? Mikä minusta tulee isona? Entä mikä on kutsumukseni? Ne ovat kysymyksiä, jotka ovat kulkeneet matkassani mukanani aina. Tai ainakin lukiosta asti. Vastauksia etsiessäni olen turvautunut hyvin monenlaisiin menetelmiin ja keinoihin. Toisinaan turhautuneena, joskus myös uteliaan innokkaana. Useimmat niistä ovat nytkäyttäneet prosessiani eteenpäin. Vieneet aina jonkin uuden äärelle. Toiset ovat tuonneet mukanaan valtavia pettymyksiä. Nykyisin ajattelen, että…

Yrittäjyys on vaikuttanut vahvasti siihen, mitä ajattelen nykyään ajasta. Se on myös muokannut ajankäyttöäni. Toisaalta suhtautumiseni aikaan on vaikuttanut siihen, millainen yrittäjä olen. Aika ja tapa toimia kulkevat käsi kädessä. Kysymys siitä, miten haluaa aikaansa käyttää ja millä päiviään täyttää on hyvin olennainen hyvinvoinnin kannalta. Silti me liiankin vähän kyseenalaistamme sitä aikakäsitystä ja -järjestystä, jota yhteiskunnassa oletetaan noudatettavan. Miksi sitä…

Kun mietin Café Pausen kesäsarjan jaksoja, yksinäisyys oli aihe, joka ihan ensimmäiseksi nousi mieleeni. Aiheena, joka todella on useampana kesänä ollut elämässäni pinnalla. Sillä yksinäisyys on usein värittänyt kokemustani kesästä. Tässä jaksossa taidan ensimmäistä kertaa puhua yksinäisyydestäni julkisesti. Oikeastaan olen vasta viime aikoina opetellut sanomaan lähimmille ystävälleni, että tunnen toisinaan yksinäisyyttä. Sen sanominen ääneen jo helpottaa, sillä se auttaa hyväksymään…

Jos maailmassa kaikki olisi mahdollista, millainen olisi sinun omannäköinen loma? Missä olisit, mitä tekisit, minne menisit? Millaisia tarpeita se täyttäisi? Café Pausen kesäsarjan toisessa jaksossa pohdin omannäköisen loman käsitettä ja lähestyn sitä erityisesti itselleni ajankohtaisen kysymyksen kautta: onko mökkeily minun juttuni ja jos, niin millä tavalla? Omannäköisessä kesässä, lomassa ja koko elämässä on erityisesti kyse siitä, että tunnistaa itselle merkitykselliset…

Podcast on ollut tuloillaan jo pitkään. Nyt tuntuu siltä, että aika on sille hyvä ja sanottavaakin riittää. Café Pause viittaa paitsi kahvirakkauteeni myös ajatukseen taukojen tärkeydestä. Podcastilläni haluan tarjota sinulle ajattelutaukoja. Jotain, jonka avulla taas reflektoida omaa elämää ja oivaltaa uutta. Joskus ensin kulmia kurtistaen. Toisinaan mukana nyökytellen. Eikä jaksoja kuunnellessa tarvitse juoda kahvia, vaikka ehkä jotain kahvisuosituksia joskus teen…

Ihmisellä, joka tuntee paloa kauniita vaatteita ja ompelua kohtaan, on usein yksi unelma: oma mallisto. Niin minullakin, vaikka en ole koskaan ajatellut käytännössä, mitä se tarkoittaisi. Toisaalta minulla on ollut unelma tehdä luomuksista jokin näyttely. Viedä asut galleriaan ja toivoa, että ihmiset näkisivät niissä sen saman kuin minäkin: kauniin muotokielen, joka parhaimmillaan on yhtä kantajansa kanssa. Silloin onnistuisin välittämään niitä…

Kun tätä kirjoitan, olemme eläneet vuoden ja kaksi kuukautta koronapandemian kourissa. Minulle se on tarkoittanut paljon ylimääräistä vapaa-aikaa miettiä ja pohtia elämän seuraavia askeleita. Pandemialockdown ei ehkä ole se hetki, jolloin isoja elämänmuutoksia tehdään. Mutta se on mahdollistanut oman elämän objektiivisen tarkastelun: Mikä kaikki on hyvin? Mihin tahdon muutosta? Mistä unelmoin? Kysymys, joka on yksi merkki siitä, että masennuksen kanssa…