Sisimmässäni kiehuu. Hengitys on pinnallista mutta raskasta. Kyyneleet pyrkivät silmiin, kurkussa on pala. Kaikki energia menee itsensä pitämiseen aisoissa niin, että saa suustaan ulos edes jossain määrin rakentavia sanoja. Mieli tuottaa ajatuksia, jotka kiihdyttävät tilaa. Ne vellovat. Silmät etsivät syyllistä olotilaan, käsi valmistautuu koko mitallaan osoittamaan sitä. Samaan aikaan tahdon pois tilanteesta, lähteä karkuun. Jotta oloni voisi helpottua, keho ja…

Tunne, kun elämä ei etene. Kun ei oikein tiedä, minne olisi menossa ja mitä tavoittelisi. Itselleni niin tuttu. Mieli ja keho kaipaavat useinkin pysähtymistä, jolloin omaa suuntaa on mahdollisuus tarkistaa. Samalla tulee käytyä läpi resurssit ja retkieväät. Mutta kun ajatusta tai ideaa uusista kohteista elämässä ei ilmaannukaan kirkkaana mieleen, alkaa turhauttaa. ”Odota, kyllä se sieltä tulee”, toiset sanovat ja jatkavat…

Tämä vuosi on omalla kohdallani se vuosi, jolloin olen tullut tietoiseksi kehoni viesteistä. Tuntuu oudolta, että vasta nyt, sillä todellisuudessa olen tietämättäni kuunnellut kehoani jo pitkään. Erityisesti silloin, kun joitain vuosia sitten treenasin (amatöörinä) maratonille. Kun joka päivä muuttuvat tuntemukset kehossa muodostivat ohjenuoran harjoittelulle ja koko elämälle: niiden mukaan mieli tulkitsi, millaista treeniä milloinkin tarvittiin vai olisiko ollut levon paikka.…

”Antaa tunteen olla sellainen kuin on. Ei yritä kiirehtiä siitä pois, toisaalle. Ei väkisin etsi keinoja muuttaa sitä. Ei aina yritä ensimmäiseksi ratkoa edes sen sanomaa. Antaa sen vain olla, koska niin se jo välittää viestiään. Hyväksyä se. Ja kas, se onkin yhtäkkiä kadonnut. Toinen tunnetila on virrannut tilalle. Itsetuntemus vahvistunut huomatessa, että näinkin voi tunteet käsitellä.” Tätä olen erityisesti…

Asetan kaavan pöydälle levitetylle kankaalle ja itken. Toteutumattomia unelmia, suunnittelematonta surua. Putoilevat pisarat kastelevat ohutta paperia ja rypistävät sitä. En tunne itkeväni, mutta kyyneleet valuvat silti. Epäergonominen asentoni pöydän yllä aiheuttaa selkään kipua. Niissä kohdin, joiden kuuluisi kannatella minua ja auttaa minut lentoon. On pakko suoristua joka viidennen nuppineulan jälkeen. ”Mikä minulla on”, kysyn. ”Minähän rakastan vaatteiden tekemistä. Olen odottanut…

Jos minulta nyt kysyttäisiin, mikä on elämäni sana, vastaisin ymmärrys. Se on ollut monessa läsnä. Toiminut draiverina. Ollut eriskummallisella urallani yksi asioita toisiinsa liittävä juttu. Halu ymmärtää on antanut merkityksen monelle tekemiselleni ja suhtautumiselleni. Vaikuttanut hiljaisesti mutta vahvasti siihen, millaisiiin toimenkuviin olen päätynyt ja erityisesti, miten olen niissä toiminut. Välillä se on hämärtynyt ja silloin olen usein joutunut hakoteille. Sen…

Tunteet ovat mielenkiintoinen juttu. Emme pääse niitä pakoon, koska olemme ihmisiä. Ne ovat meissä. Heräävät järkeämme aiemmin*. Vaikuttavat sekä ajatuksiimme että toimintaamme koko ajan. Vain murto-osa tunteista nousee tietoisuuteemme asti. Niistä monien tehtävä on tavalla tai toisella varoittaa ja suojella meitä. Tunteemme eivät ole juuri muuttuneet sitten puusta laskeutumisen. Olemme vain kehittyneet niiden erittelyssä ja nimeämisessä. Tunteet tulevat yhä vasta…

Joulu. Miten ihmeellinen aika. Ei vain mielikuvissa asuvan taianomaisen tunnelmansa takia vaan myös siksi, mitä se tekee meille. En tiedä, odotammeko edes kesälomaa niin kuin joulun tarjoamaa hengähdyshetkeä pimeyden ja kiireen keskellä. Odotamme sitä niin, että se aiheuttaa toisissa ahdistusta. Siihen liittyy hyvin paljon sanomatonta. Oletuksia ja odotuksia. ”Aina ennenkin on tehty näin” ja ”kyllähän nyt jouluna” -ajatuksia. Kun joulun…

Olen tullut polullani levähdyspaikalle. Aukiolle, jonka keskellä nuotio houkuttelee istahtamaan ja lämmittelemään hieman. Huomaan, että aiemmalle polulleni ei ole suoraan jatkoa. Pitää valita useamman väliltä. Koska en heti tiedä, mitä polkua pitkin seuraavaksi jatkaisin, asetun nuotion äärelle. Odotan sitä, että tietäisin. Että intuitioni, järkeilyni, maailmankaikkeuden viestit tai jokin antaisi minulle vinkin, mitä polkua seuraavaksi lähden kulkemaan. Tälle olotilalle olen antanut…