Kirjoitin aiemmin tietoisuudesta, sen kehittymisestä aikuisuudessa ja siitä miten sen itse tällä hetkellä käsitän. Integraaliteoria, johon muun muassa tukeudun, tunnistaa aikuisilla olevan jopa 9 kehitysvaihetta. Itse olen jakanut aikuisuuteni kolmeen isoon vaiheeseen: odotusten mukaiseen elämään, itsetuntemuksen maailmaan ja yhteyden vaiheeseen. Tässä postauksessa kerron kahdesta ensimmäisestä. Kuuntelisitko mieluummin? Lyhyesti määritellen tietoisuus on sitä, että tunnistaa ja ymmärtää yhä paremmin omia tunteitaan,…

Tämä Café Pausen podcast-jakso liittyy enemmän tai vähemmän teemaan ”ihminen tarvitsee ihmistä.” Se pureutuu kaikkein syvimmin yksilön ja merkityksellisten muiden väliseen suhteeseen. Pohtien myös sellaisia yleisesti kuultuja kehotuksia, kuten ”älä välitä siitä, mitä toiset ihmiset ajattelevat” tai ”älä vertaa itseäsi toisiin.” Molemmat ovat ihmisyyteen kuuluvia ilmiöitä. Sellaisia, joita on käytännössä mahdotonta välttää. Ehdotankin, että sanoisimme sen niiden sijaan: ”Valitse viisaasti,…

Kevään 2023 toisessa Café Pausen podcastjaksossa puhun rajoista. Olen pitkään halunnut niin tehdä. Tuoda hyvin yksilökeskeiseen keskusteluun hieman toisenlaisia näkökulmia. Sillä aiemmin huomasin helposti triggeröityväni rajat-puheesta ja nykyisin ymmärrän miksi. Henkilökohtaiset rajat ovat erittäin tärkeät. Niiden tärkein tehtävä on suojata meitä, sisimpäämme ja voimavarojamme. Mutta ne vaikuttavat myös vuorovaikutukseen ja yhteistoimintaan toisten ihmisten kanssa. Jopa mahdollisuuksiin päästä aitoon yhteyteen toisten…

Café Pause -podcast palaa pitkältä tauolta tällä kevään 2023 ensimmäisellä jaksolla. Aiheena on omanarvontunto, sen eheytyminen ja vahvistuminen. Mistä oikein on kyse ja miten olen havainnut sen muuttaneen elämääni hyvin lyhyessä ajassa? Jaksossa myös kerron, mitä Café Pause tulee tällä uudella kaudella oikein pitämään sisällään. Koska käsittelen omanarvontuntoa omasta kokemuksestani käsin, haluan myös tarjota jonkin kontekstin sille. Siksi kerron myös…

Kun on jo parin vuosikymmenen ajan koko elämänsä suunnitellut ja rakentanut sen mukaan, ettei härnäisi masennusta eikä enää uupuisi, ei oikein enää osaa haaveilla edes muusta. Kun on jaloilleen päästyäänkin säikähtänyt jokaista itkuaan, että joko taas vajoaminen mustan harson taakse alkaa, on vaikea kuvitella elämää täysin ilman harsoa. Kun kaikessa ihan ensimmäinen asia on ollut uupumuksien ehkäisy ja vasta sitten…