Tämä Café Pausen podcast-jakso liittyy enemmän tai vähemmän teemaan ”ihminen tarvitsee ihmistä.” Se pureutuu kaikkein syvimmin yksilön ja merkityksellisten muiden väliseen suhteeseen. Pohtien myös sellaisia yleisesti kuultuja kehotuksia, kuten ”älä välitä siitä, mitä toiset ihmiset ajattelevat” tai ”älä vertaa itseäsi toisiin.” Molemmat ovat ihmisyyteen kuuluvia ilmiöitä. Sellaisia, joita on käytännössä mahdotonta välttää. Ehdotankin, että sanoisimme sen niiden sijaan: ”Valitse viisaasti, ketä kuuntelet ja kehen itseäsi vertaat.” Silloin niiden positiivinen funktio nousee esiin.
Masennuksessa on kyse myös yhteisöstä
Aloitan teeman pohdinnan kuitenkin masennuksesta ja yhteisön eli toisten ihmisten merkityksestä erityisesti siitä toipumisessa. Johann Harin kirja Mielen yhteydet on avartanut omaa ajatteluani ja luenkin kirjasta minua paljon liikuttaneen tarinan lehmästä, joka Kambozan maaseudulla nousi sekä masennus- että kipulääkkeen asemaan. Erityisesti ajatus siitä, kuinka lääkärit ja yhteisön edustajat yhdessä jalkansa ja elämänhalunsa menettäneen miehen kanssa etsivät sellaisen ratkaisun tämän ongelmaan, joka hyödytti niin miestä kuin yhteisöäkin. Sen myötä hän tunsi jälleen olevansa merkityksellinen osa yhteisöä. Tällaisen yhteisön välittämisen myötä masennuslääkkeille ei ko. maassa ole ollut samalla tavalla kysyntää.
Ensimmäisistä uupumuksistani lähtien olen ajatellut (työ)uupumuksen olevan eräänlainen työelämän ja yksilön välinen kohtaamattomuusongelma. Masennus puolestaan nostaa esiin olennaisia asioita siitä, mikä yhteiskunnassamme on tällä hetkellä pielessä. SIksi se on meidän kaikkien ongelma. Ei vain niiden, jotka siitä kärsivät ja heidän läheisten. Ajattelen, että masennuksen ja uupumuksien yleistyminen on hätähuuto yksilöiltä yhteiskunnalle: ”Hei yhteiskunta, sun koneiston palaset eivät kohta enää jaksa, jos kehitys jatkuu tällaisena!”
Valitse viisaasti ketä kuuntelet
Olen usein kuullut kehoituksen olla niin välittämättä siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat. Ymmärrän kehoituksen taustan: sillä halutaan korostaa oman ääneen ja omien tarpeiden kuulemista ja huomioimista. Niihin luottamista. Mutta käytännössä emme voi koskaan olla välittämättä siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat. Toiset ihmiset ovat peilejämme. Ja me tarvitsemme heitä juuri sellaisina, koska ihminen tarvitsee ihmistä. Heidän avullaan voimme tulla tietoiseksi minuuden eri puolista. Heidän kanssaan peilaamme myös toiveitamme ja tarpeitamme. He auttavat itseä näkemään asioiden eri näkökulmia.
Tärkeää on kuitenkin erottaa, mikä on omaa ääntä ja mikä toisten, ettei vahingossa tule ottaneeksi toisten ajatuksia ja näkemyksiä vaikkapa omasta elämästä yhtä kuin totuutena. Enemmänkin ne tarjoavat mahdollisuuden reflektointiin ja ymmärryksen lisäätymiseen siitä, mikä on itselle merkityksellistä.
Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole meille hyviä peilejä. Eivät edes silloin, kun haemme apua vaikkapa mielenterveyden haasteisiin. Ihmiset voivat myös käyttää meitä hyväkseen, jos emme itsetuntemustyön kautta opi kuulemaan omaa ääntämme ja arvostamaan sitä. Masennuksesta toipuessa on erityisen tärkeää – ja mielen hyvinvointia ylläpidettäessä – että on turvallisia ihmissuhteita, joissa voi tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Valitse viisaasti kehen vertaat
Usein myös kuulee todettavan, että ”älä vertaa itseäsi toisiin ihmisiin.” Sekin on hyvin hankalaa, koska suurin osa vertailusta tapahtuu automaattisesti. Sillä on myös positiivinen aie: vertailu auttaa kehittymisessä, omien tarpeiden ja toiveiden täsmentämisessä sekä oppimisessa. Ongelmalliseksi vertailu käy, jos kaikessa vertaa itseään muihin ja sen vuoksi tuntee huonommuutta ja alkaa vähätellä itseään. Erityisesti sosiaalinen media oikein kutsuu tähän, minkä takia se vaatii meiltä kaikilta erityistä medialukutaitoa ja suhteellisuudentajua.
Liialliseen vertailuun saattaa toimia samat keinot kuin muihin yli menneisiin ajatusmekanismeihin, kuten vaikkapa ylianalysointiin. Sellaisia ovat mm. kiitollisuus ja hyvän huomioiminen. Ylipäänsä ajatuskierteen katkaiseminen on tärkeää, jotta voi palata siihen, mikä oikeastaan on totta. Oman ajattelukäyttäytymisen muuttaminen vaatii kuitenkin tietoiseksi tulemista ja useita sellaisia toistoja, joissa toimii toisin. Vertailu, kuten toisten ihmisten ajatuksista murehtiminenkin tapahtuu usein automaattisesti, jonka takia niiden lopettaminen kokonaan on vaikeaa.
Kun valitsee viisaasti sen, kehen itseään vertaa, pääsee hyödyntämään mekanismin positiivisia puolia. Henkilöt, jotka jollainen tavalla jakavat samat lähtökohdat, ajattelutavat tai arvot – ja jotka eivät ole liian kaukana omasta tilanteesta – ovat turvallisempia vertailun kohteita. Sellainen osoittaa, että jokin tietty asia voi olla itselle mahdollinen ja se voi motivoida toimimaan. Idoleitakin toki tarvitsemme. He innoittavat ja inspiroivat. Mutta ymmärtäen, että vaikka periaatteessa kaikki on mahdollista, samaan asemaan vaikkapa jalkapallotähti Messin kanssa ei monikaan pääse, vaikka olisi erityisen hyvä itse lajissa.
Integraaliteoria
Jakson lopussa kerron integraaliteoriasta, jonka löysin n. vuosi sitten. Se mallintaa hienosti omaa ajatteluani yksilön ja yhteisön suhteesta. Alla olevan nelikentän nähtyäni tuntui kuin kaikki olisi loksahtanut kohdilleen. Sen mukaan kaikkea tulisi aina tarkastella neljästä eri näkökulmasta: yksilön sisäisestä ja ulkoisesta sekä yhteisön sisäisestä ja ulkoisesta. Näiden välillä tulisi pyrkiä tasapainoon. Integraaliteoriasta olen toistaiseksi ottanut omaan ajatteluun vain tämän näkökulmat esittävän nelikentän. Mutta se vahvistaa osaltaan sitä ajatusta, että käytännössä aina yksilöäkin tarkasteltaessa yhteisö on hyvä huomioida. Sillä ihminen tarvitsee ihmistä.
Jakson kirjat ja muut lähteet:
Johann Hari: Mielen yhteydet, 2019.
Brené Brown: Daring Greatly, 2012.
Ken Wilber: A Theory of Everything, 2001.
Terapeutin ja asiakkaan välisen vuorovaikutusvaikutussuhteen merkityksestä mm. täältä
Kommentointi on suljettu,