Minulla on someloma. Aloitin sen juuri. Ei se ole mikään hetken mielijohde. Olen tuntenut jo pitkään kaipuuta moiseen. Tai oikeammin tunsin, ettei some – Instagram – enää tarjonnut minulle tähän hetkeen sitä, mitä kaipaan. Paitsi toki upeita kohtaamisia yksityisviestien puolella. On minusta ollut hauskaakin näyttää stooreissa välähdyksiä arjestani ja ajatuksistani. Mutta varsinaisten postausten tuottaminen on takunnut jo pitkään. Huomasin myös…

Taidepäiväkirja – siis minulleko? Enhän minä osaa piirtää tai maalata! Kuitenkin, kun ystäväni löysi taidepäiväkirjan lumoavaan maailmaan ja kertoi siitä innoissaan minulle ja pian ihan kaikille, se jäi ajatuksena kutkuttamaan. Olisiko siinä keino etsiä ja koetella omaa tapaa olla luova? Saada korvaavia kokemuksia kuvataiteen parissa syntyneille haavoille? Yhteisen kesäisen puutarhassa toteuttamamme taidepäiväkirjahetken jälkeen ostin kaappiini liudan akryylimaaleja ja kauniita siveltimiä…

Pääsiäisen aika. Monelle se tarkoittaa hetken hengähdystä kevään korvilla. Joillekin hiljentymistä. Toisille mahdollisuutta kokea vapautta. Heitäkin on paljon, joiden elämässä se ei juuri näy. Useimmat heistä mahdollistavat toisille lomailun. He pitävät yhteiskuntaa pystyssä nämäkin päivät, kiitos siitä. Vaikka olen jo vuosia elänyt ihan omassa rytmissäni, jossa ei aina erota, onko viikonloppu vai tiistai, juhlapyhä vai arki, tunnen näinä päivinä aivan…

Minulla on usein tarve olla kirjoittamalla luova, mutta mieleni on hiljaa. Jostain tuntemattomasta syystä se ei tällä hetkellä tuota valmiita tekstejä, jotka voisin vain syöttää sormieni kautta koneelle, niin kuin ennen. En ole huolissani. Tiedän sen joskus palaavan. Niin kuin moni muukin asia elämässäni palaa. Kun ovat ensin ottaneet etäisyyttä. Silti istun kahvilassa ja lähes pakotan sormeni näppäimistölle. Kirjoittamaan siitä…