Kuuntelen jälleen televisiosta keskustelua taloustilanteestamme. Jokaisessa puheenvuorossa jotenkin sivutaan sitä, kuinka täytyy kiristää, tehostaa tai kasvattaa. Jos ei muuta niin eläkeikää. Väkisinkin tulee mieleen, että me ihmiset olemme täällä vain työn tekemistä ja talouskasvua varten. Jonkin sellaisen, joka on jo riistäytynyt ihmisyyden toiselle puolen. Ihannoimme ja palvomme molempia ilmiöitä. Olemme jopa uskovaisia sen suhteen, että ne olisivat ainoa tie onnelliseen…

”Hyviä asioita tapahtuu, kun lähdet pois kotoa.” Tästä ajatuksesta on muodostunut jo eräänlainen tunnuslauseeni, jota käytän tilanteissa, joissa koen tarpeen itsensä aktivoimisesta olevan täyttämistä vailla. Olen pohjimmiltani erakoituva koti-ihminen. Eivätkä vuodet uupumuksista ja masennuksesta toipuessa, korona-ajasta puhumattakaan, ole tätä piirrettä itsessäni vähentäneet. Enemmänkin niiden myötä olen tuntenut aika ajoin suurtakin tarvetta vetäytyä ja eristäytyä omiin oloihini. Kuin minun tulisi toipua…

Sisimmässäni kiehuu. Hengitys on pinnallista mutta raskasta. Kyyneleet pyrkivät silmiin, kurkussa on pala. Kaikki energia menee itsensä pitämiseen aisoissa niin, että saa suustaan ulos edes jossain määrin rakentavia sanoja. Mieli tuottaa ajatuksia, jotka kiihdyttävät tilaa. Ne vellovat. Silmät etsivät syyllistä olotilaan, käsi valmistautuu koko mitallaan osoittamaan sitä. Samaan aikaan tahdon pois tilanteesta, lähteä karkuun. Jotta oloni voisi helpottua, keho ja…