Kun tätä kirjoitan, olemme eläneet vuoden ja kaksi kuukautta koronapandemian kourissa. Minulle se on tarkoittanut paljon ylimääräistä vapaa-aikaa miettiä ja pohtia elämän seuraavia askeleita. Pandemialockdown ei ehkä ole se hetki, jolloin isoja elämänmuutoksia tehdään. Mutta se on mahdollistanut oman elämän objektiivisen tarkastelun: Mikä kaikki on hyvin? Mihin tahdon muutosta? Mistä unelmoin? Kysymys, joka on yksi merkki siitä, että masennuksen kanssa…

Tämän irti masennuksesta -kirjoitussarjan neljännen osan teema on anteeksianto ja hyväksyminen. Miten olen niitä työstänyt ja miksi ne ovat nousseet niin merkityksellisiksi? 6. Anteeksianto Vaikka elämässäni on ollut ja on paljon hyvää, en ole selvinnyt tästä kaikesta – neljästä uupumuksesta ja 15 vuoden masennusputkesta – ilman katkeruutta. Tiedostan hyvin, miten syövyttävää ja jumittavaa se on. Miten paljon huonoa oloa se…

Tässä Irti masennuksesta -kirjoitussarjan kolmannessa osassa pohdin sitä, miten merkityksellistä on se, millaisiin asioihin elämässä huomio kohdistuu. Esittelen yhden ajatusrakennelman ja metaforan, jonka oivaltaminen osoittautui itselleni kääntöpisteeksi. Todelliseksi breaking pointiksi. Kirjoitussarjan aiemmat osat ovat apu sekä arki ja syy. Yksi masennuksen tärkeimmistä opeistani on ollut se, miten yksinkertaisia lopulta moni avun tuonut asia on. Niissä ei luoda maapalloa uusiksi (vaikka…

Tässä Irti masennuksesta -kirjoitussarjan toisessa osassa käsittelen motivaatiota arjen pieniin mutta merkityksellisiin tekoihin sekä haluani löytää masennukseni perimmäinen syy. Ennen kuin jatkat lukemista, voi pieni vastuuvapauslauseke olla paikallaan: Tässä esiin tuomani asiat ovat sellaisia, joita en olisi itse akuutissa vaiheessa ollut valmis kuulemaan. Lähinnä siksi, että ne paljastavat sen, kuinka paljon aikaa ja malttia toipumiseen ja parantumiseen tarvitaan. Siinä tilassa…

Outo on sellainen tunne, että ei ole koko aikaa sillä rajalla, että elämä vajotuttaa. Eikä tunne jatkuvaa pelkoa siitä, että masennus vaanii nurkan takana. Minulle se on outoa, koska yli 15 vuotta masennus on ollut enemmän tai vähemmän matkassani mukana. En ole varma, onko tätä vieläkään kannattavaa sanoa ääneen. Jottei vain karma iskisi ja tarjoilisi takapakkia. Niin tuntuu käyneen aina,…

Tämä vuosi on omalla kohdallani se vuosi, jolloin olen tullut tietoiseksi kehoni viesteistä. Tuntuu oudolta, että vasta nyt, sillä todellisuudessa olen tietämättäni kuunnellut kehoani jo pitkään. Erityisesti silloin, kun joitain vuosia sitten treenasin (amatöörinä) maratonille. Kun joka päivä muuttuvat tuntemukset kehossa muodostivat ohjenuoran harjoittelulle ja koko elämälle: niiden mukaan mieli tulkitsi, millaista treeniä milloinkin tarvittiin vai olisiko ollut levon paikka.…

”Antaa tunteen olla sellainen kuin on. Ei yritä kiirehtiä siitä pois, toisaalle. Ei väkisin etsi keinoja muuttaa sitä. Ei aina yritä ensimmäiseksi ratkoa edes sen sanomaa. Antaa sen vain olla, koska niin se jo välittää viestiään. Hyväksyä se. Ja kas, se onkin yhtäkkiä kadonnut. Toinen tunnetila on virrannut tilalle. Itsetuntemus vahvistunut huomatessa, että näinkin voi tunteet käsitellä.” Tätä olen erityisesti…

Minulla on pitkään ollut tunne, että minun tulisi antaa itselleni anteeksi. Ja osin myös ajatellut, että niin kauan kun en kykene niin tekemään, en pääse ihmisenä eteenpäin. Olen ollut itselleni hyvin ankara ja vaativa. Joidenkin mielestä olen sitä yhä, vaikka armollisuutta ja lempeyttä itseäni kohtaan onkin tullut säkkikaupalla lisää. Kiitos traumojen käsittelyn tiedän, mistä vaativuuteni on peräisin. Tietoisuus ei kuitenkaan…

Kun sinulta kysytään, mitä sinä osaat, millaisia vastauksia mieleesi alkaa tulvia? Luetteletko ansioluettelosi ammattinimikkeitä tai koulutuksia? Kääntyvätkö ajatuksesi pohtimaan, mitä kaikkea konkreettisesti työssäsi teet? Vai mietitkö, miten hyvä puolustaja jalkapallossa olet, kuinka etevä rotuyhdistyksen rahastonhoitaja? Nyökkäiletkö, miten selvitit strategiataitoja vaativan pelin tai onnistuit voltissa? Ehkä mietit kykyjäsi eli sitä, kuinka hyvä olet kirjoittamaan, puhumaan, laskemaan, piirtämään, kokoamaan huonekaluja, valitsemaan värejä,…

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että vastaus kysymykseesi onkin löytynyt lähempää kuin koskaan olisit voinut kuvitella? Se on ehkä lojunut vieressäsi siinä nurkassa, jonka olet päättäväisenä ja tietäväisenä päivittäin ohittanut. Kun olet kuvitellut, että se on jotain vaikeaa. Ainakin se on sellaisessa muodossa, että ihmisjärjellä se ei ole ymmärrettävissä. Jollet ole jo luopunut toivosta ennen kuin olet aloittanutkaan. Vähätellyt sen…