Kuulen elämässäni nyt paljon yhtä viestiä ja sanomaa. Tuntuu, että se tulee vastaan kaikkialla. Minne vain menenkin, minkä kirjan avaankin. Meditaatiossakin keskustellessani vanhemman ja viisaamman minäni kanssa. Mieleeni piirtyy kuva, jossa hän nojaa Välimeren rannalla talonsa terassin kaiteeseen upean värikäs silkkikaftaani päällään ja hymyilee mystisen merkityksellistä hymyä. Kysyn: ”Mistä rahani tulevat?” Hän vastaa: ”Kirjoittamisesta. Aidosta sinusta.” Myös kun nostan kortteja…

”Hyviä asioita tapahtuu, kun lähdet pois kotoa.” Tästä ajatuksesta on muodostunut jo eräänlainen tunnuslauseeni, jota käytän tilanteissa, joissa koen tarpeen itsensä aktivoimisesta olevan täyttämistä vailla. Olen pohjimmiltani erakoituva koti-ihminen. Eivätkä vuodet uupumuksista ja masennuksesta toipuessa, korona-ajasta puhumattakaan, ole tätä piirrettä itsessäni vähentäneet. Enemmänkin niiden myötä olen tuntenut aika ajoin suurtakin tarvetta vetäytyä ja eristäytyä omiin oloihini. Kuin minun tulisi toipua…

Taksikuskini kysyi, olenko menossa työ- vai lomamatkalle. Kello oli 04.20. Pilkkopimeässä Helsingissä satoi vettä. Kauan haaveilemani matka oli alkanut ja sen ensimmäinen kohde, Menton, oli täyttänyt mieleni. Jännitti. En osannut tuohon kysymykseen vastata. ”Miksi sekin pitää määritellä?” huomasin ajattelevani. Inspiraatiomatka, sellaisesta tässä enemmänkin on kyse. Mahdollisuudesta nähdä ja kokea jotain ihan muuta kuin samoja kodin kulmia. Nähdä toisenlaista elämää. Aistia…