Tietoisuus tietoisuudesta ei ole itsestään selvä asia. Vaikka välillä tuntuukin, että siitä puhutaan kuin se olisi jotain, jonka voi vain ottaa hyllystä ja pukea päälleen. Tiettyjä ajattelumalleja voi oppia, omaa ajatteluaan ja suhtautumistaan asioihin haastaa pyrkimällä katsomaan maailmaa avoimin mielin ja sydämin, erilaisista näkökulmista. Mutta tietoisuus kehittyy vähitellen ja se vie aikaa…koko elämän. Se on juuri niin näkymätöntä kuin hitaan…

Mitä elämässä tapahtuisi, jos päättäisi kehittää vahvuuksia heikkouksien sijaan? Tai ylipäänsä keskittyisi vahvuuksiinsa? Mikä muuttuisi, mitä saavuttaisi, mikä poistuisi? Enkä tarkoita vain hyödyntämistä. Sitä me kaikki teemme usein tiedostamattakin. Vaan oikeasti, että keskittyy niihin. Miettii, mitä ne ovat ja miten niistä saisi vielä vahvempia. Osa tuhahtaa tässä vaiheessa: “No miten muuten muka voi elää?” Joku toinen ajattelee, että miksi turhaan:…