Mitä elämässä tapahtuisi, jos päättäisi kehittää vahvuuksia heikkouksien sijaan? Tai ylipäänsä keskittyisi vahvuuksiinsa? Mikä muuttuisi, mitä saavuttaisi, mikä poistuisi? Enkä tarkoita vain hyödyntämistä. Sitä me kaikki teemme usein tiedostamattakin. Vaan oikeasti, että keskittyy niihin. Miettii, mitä ne ovat ja miten niistä saisi vielä vahvempia.
Osa tuhahtaa tässä vaiheessa: ”No miten muuten muka voi elää?” Joku toinen ajattelee, että miksi turhaan: ”Nehän ovat jo olemassa. Eikö kannattaisi muuttaa heikkouksia vahvuuksiksi?” Kolmas pohtii: ”Ai mitä vahvuuksia, ei minulla ole sellaisia…” Ja vielä: ”Eihän minulla ole kuin vahvuuksia!”
Kuulun siihen porukkaan, joka on yrittänyt tulla paremmaksi minimoimalla heikkouksia. Sellaista ajattelua minulle on aina opetettu. Tavallaan se on luontevaa: siten kehityksen kohteet on helppo löytää eikä tarvitse pelätä, että syyllistyisi taitojensa yliarviointiin. Heikkoudet tarjoavat maton, joka on aina mahdollista vetää jalkojen alta. Niin kauan kun ne ovat päällimmäisenä paperilla, pysytään ruodussa ja nöyränä. Tämä on kohdallani johtanut varsinaiseen monitaitoisuuteen. Ja sen myötä ikuisiin ratkaisemattomiin kysymyksiin: riitänkö, voinko ja osaanko?
Vahvuudet tarkempaan tarkasteluun
Vahvuudet nousivat minulla lähempään tarkasteluun pohtiessani jälleen omaa suuntaani ja etsiessäni uutta tarkastelutapaa siihen. Huomasin pian, että olen aina kohdistanut huomioni enemmän kiinnostuksen kohteisiin ja toisaalta siihen, miksi haluan tulla. Uutuutta ja muutosta rakastavana minulle on myös ollut luontevaa etsiä kohteet oman elämäni ulkopuolelta. Uusi siis on tarkoittanut aina oikeasti uutta.
Käytännössä mietin, minkä tekemisen pariin aina palaan, kun elämä murjoo ja tunnen epäonnistuvani. Mikä palauttaa sisäisen uskon itseeni ja tekemiseeni? Millainen työskentely tuottaa mielihyvää? Mikä on aina läsnä elämässäni, vaikka tapahtuisi mitä? Tarkastelu jatkuu yhä pohdinnalla siitä, miten oma tekemiseni muuttuisi, jos antaisin tällä tavoin paljastuneille vahvuuksilleni enemmän huomiota. Jos luottaisin niihin, rakentaisin toimintani niiden ympärille. Muuraisin ne peruskiveksi, asentaisin elämäni tukipilareiksi. Enkä vain valjastaisi niitä alati muuttuvien halujen ja toiveiden rengeiksi.
Kyse on sekä luonteen- ja persoonani vahvuuksista että osaamisesta eli taidoistani. Niiden tunnistaminen ja niihin keskittyminen vaatii hyvää itsetuntemusta. Onneksi netti on täynnä erilaisia testejä, joita voi käyttää pohdiskelun pohjana. Myös valmennuksista ja terapiasta on itselleni ollut apua. Helpoiten itsetuntemus kuitenkin lisääntyy tarkkailemalla itseä arjessa. Minuus tarjoaa ainakin itselleni loputtoman analysoinnin ja ihmettelyn kohteen. Ja koska se muuttuu koko ajan sopeutuessani ympäristön muutokseen, en ole koskaan täysin kartalla itsestäni. Sen huomaan taas nyt.
Vahvuudessa yhdistyy taito ja mielihyvä
Meillä on paljon asioita, joita osaamme ja teemme hyvin. Enemmän kuin ensin uskommekaan. Kaikki niistä eivät tuota mielihyvän värähdyksiä. Osa taidoista on olosuhteiden pakosta opittua. Ne voivat tuoda mieleen asioita, joita meiltä on odotettu. Osa on lapsuudessa jo meihin iskostettuja uskomuksia.
Todellinen vahvuus ei ole se, mitä teemme hyvin ja mitä osaamme vaan se, jota lisäksi rakastamme. Luonteenpiirteestäkin tulee vahvuus vasta, kun itseämme kiehtoo käyttää sitä edistääksemme hyvinvointiamme ja tehdäksemme hyvää myös muille.
Vaikutukset näkyy vahvistuneena itsevarmuutena
Jo nyt huomaan, että vahvuuksia vahvemmiksi -ajatus on tuonut merkityksellisyyden tunnetta omaan elämääni. Se on myös vahvistanut maaperää, jolla seison. On tunne, että tämän myötä itsevarmuus vahvistuu, onnistumisen tunne kasaantuu. Koko aikaa ei tunnu siltä, että kulkisi heikoilla jäillä. Tai jäisi kiinni huijaamisesta. Riittämättömyyden tunnekaan ei vaivaa samalla tavalla. Yhtäkkiä huomaakin viettävänsä itseä kiehtovan asian parissa tunteja. Eikä se edes tunnu työltä. Samalla kiinnittää huomiota ympärillään kaikkeen, mikä tuohon vahvuuteen liittyy. Sen sijaan, että näkisi vain asioita, joita ei osaa ja tuntisi siksi jatkuvaa huonoutta.
Vahvuuden vahvistaminen on hyvä teko itsetunnon, mielen hyvinvoinnin, oman kasvun ja tavoitteiden kannalta. Mikä parasta: yleensä se auttaa myös muita.
Keinoja omien vahvuuksien äärelle löytämiseksi
Yksi hyvä keino omien vahvuuksien äärelle pääsemiseksi on pilkkoa oma tekeminen ja työ pienenpieniin osiin. Luettelemalla kaikki mahdolliset (työ)tehtävät, jotka se sisältää ja tarvitut taidot myös. Kahvinkeitosta Exceliin, laskun kirjoittamisesta somepäivityksiin, Powerpointien laatimisesta neuvotteluihin. Pohtimalla, mitkä ovat oman työn sokeri ja suola. Mitä asioita ei siitä mistään hinnasta antaisi pois? Mitä oman työn osa-aluetta tekisi kaiket päivät, jos vain voisi?
Elämäntehtävää kartoittavilla kysymyksillä pääsee myös vahvuuksien äärelle. Nämä kysymykset kuulin muutamia vuosia sitten (alkuperäinen lähde on yhä itselleni tuntematon). Silloin mietin, että onpas hankalaa. Ei minulla ole tuollaista. En vain pysty päättämään, mikä eri kiinnostuksen kohteista olisi se omin. (Joskus sekin toimii, että päättää vain). Nyt kun mietin, asia on hyvinkin selkeä.
Nuo kolme ehtoa ovat:
- Uppoudut sen tekemiseen niin, että ajantaju katoaa.
- Olet siinä sekä itsesi että muiden mielestä hyvä.
- Voisit tehdä sitä, vaikka kukaan ei siitä koskaan maksaisi mitään.
Minulle tuollainen asia on kirjoittaminen ja puhuminen itseä kiinnostavista asioista, kuten ilmiöistä, ihmisyydestä, tunteista ja henkisestä kasvusta. Elämästä.
Kommentointi on suljettu,