Asetan kaavan pöydälle levitetylle kankaalle ja itken. Toteutumattomia unelmia, suunnittelematonta surua. Putoilevat pisarat kastelevat ohutta paperia ja rypistävät sitä. En tunne itkeväni, mutta kyyneleet valuvat silti. Epäergonominen asentoni pöydän yllä aiheuttaa selkään kipua. Niissä kohdin, joiden kuuluisi kannatella minua ja auttaa minut lentoon. On pakko suoristua joka viidennen nuppineulan jälkeen....

"Mitä sinä pelkäät?" "Käärmeitä, sotaa ja pimeää," kirjoitin alakouluikäisenä ystäväkirjoihin. Pelko ei tunteena vielä ollut tullut tunnistetuksi ja sanoitetuksi. Entä nyt, aikuisena, mitä me pelkäämme? Epäonnistumista, menettämistä, hylätyksi tulemista, riittämättömyyttä. Että ei hallitse, osaa, kehity, eikä edes opi enää. Etteivät langat pysy käsissä. Että tulee ilmi, ettei olekaan niin taitava...