Kuuntelen jälleen televisiosta keskustelua taloustilanteestamme. Jokaisessa puheenvuorossa jotenkin sivutaan sitä, kuinka täytyy kiristää, tehostaa tai kasvattaa. Jos ei muuta niin eläkeikää. Väkisinkin tulee mieleen, että me ihmiset olemme täällä vain työn tekemistä ja talouskasvua varten. Jonkin sellaisen, joka on jo riistäytynyt ihmisyyden toiselle puolen. Ihannoimme ja palvomme molempia ilmiöitä. Olemme jopa uskovaisia sen suhteen, että ne olisivat ainoa tie onnelliseen…

AI! Toisinaan kyllä sattuu sydämeenkin ajatellessani, mihin ihmiskunta on menossa. Tämän kirjoituksen pohdinnan keskiössä on kuitenkin tekoäly, AI. Tämän kirjoittaminen jännittää. Sillä en ole millään tavalla asiantuntija. Enemmänkin vastustaja, aitouden vaalija. Vähäiselläkin ChatGPT:n käytöllä on kuitenkin helppo luoda skenaarioita siitä, mihin maailma on menossa. Ja sellainen tämä kirjoitus on: huoli yhdestä mahdollisesta kehityssuunnasta ja siitä, miten se muokkaisi erityisesti ajatteluamme…

Kuulen elämässäni nyt paljon yhtä viestiä ja sanomaa. Tuntuu, että se tulee vastaan kaikkialla. Minne vain menenkin, minkä kirjan avaankin. Meditaatiossakin keskustellessani vanhemman ja viisaamman minäni kanssa. Mieleeni piirtyy kuva, jossa hän nojaa Välimeren rannalla talonsa terassin kaiteeseen upean värikäs silkkikaftaani päällään ja hymyilee mystisen merkityksellistä hymyä. Kysyn: ”Mistä rahani tulevat?” Hän vastaa: ”Kirjoittamisesta. Aidosta sinusta.” Myös kun nostan kortteja…