Nuorena aikuisena olin omaksunut ajatuksen, että kaikki mitä tahdon, on mahdollista saavuttaa. Se näkyi mm. yliopistoon hakiessani asenteessani: en pyrkinyt mihinkään, menin ja tein. Toteutuminen saattoi vain ottaa hieman aikaa. Olin myös omasta mielestäni kunnianhimoinen ja määrätietoinen, nopeasti oppiva. Halusin johtajaksi. Olin valmis tekemään paljon töitä edetäkseni ja saavuttaakseni niitä asioita, joita halusin. Piirteitä minussa, joita sittemmin on moneen kertaan…

Täytän tänään 45 vuotta. Ja mietin, mihin pari vuotta elämästäni katosi. Siitä ei millään voi olla jo viisi vuotta, kun kilistelin samppanjalaseja nelikymppisilläni. Julistin silloin ilon vuosikymmenen elämässäni alkaneeksi. Erotuksesi siitä edellisestä, jota kamppailu masennuksen kanssa väritti. Paljonpa tiesin. Siltikin, omista kuiluistani ja maailman myllerryksistä huolimatta – tai ehkä niistä johtuen – tunnen elämäni olevan juuri nyt hyvinkin tasapainoista. Sisimpääni…

Muistikuvieni Nizza ennen matkaani oli tukahduttavan kuuma. Rannan kivet ja rantabulevardin alusta polttivat jalkoja sandaalien läpikin. Saadakseen aurinkotuolin, täytyi maksaa, paljon.  Camparituoremehu ja Kir Royal virtasivat – silloiset trendijuomat. Ja ruotsalaisten bileet tuntuivat jatkuvan aina vain. Toki muistan myös hyvän ruuan. Etenkin simpukat ja muut merenantimet, jotka tarjoillaan häkellyttävän tuoreina. Retket Monacoon ja Cannesiin, shoppailulöydöt ja vanhan kaupungin kapeat kujat reunustettuna…

Kaunis, ystävällinen Menton ja sen maaginen Jardin Botanique. Ne jäivät päällimmäisinä mieleen visiitiltäni tuohon pieneen kaupunkiin. Paikkaan, jossa tuntuu, kuin olisi Italiassa, mutta jossa puhutaan ranskaa. En vieläkään tiedä, miksi minun kuului tuohon kaupunkiin mennä. Vaikka viihdyin ja sain inspiraatiota ainakin valokuvata ja vähän myös kirjoittaa. Kaduilla kävellessäni katseeni kiinnittyi erityisesti pieniin kujiin, värikkäisiin rakennuksiin ja koristeellisiin parvekkeisiin. Niin ja…