Kuulen elämässäni nyt paljon yhtä viestiä ja sanomaa. Tuntuu, että se tulee vastaan kaikkialla. Minne vain menenkin, minkä kirjan avaankin. Meditaatiossakin keskustellessani vanhemman ja viisaamman minäni kanssa. Mieleeni piirtyy kuva, jossa hän nojaa Välimeren rannalla talonsa terassin kaiteeseen upean värikäs silkkikaftaani päällään ja hymyilee mystisen merkityksellistä hymyä. Kysyn: ”Mistä rahani tulevat?” Hän vastaa: ”Kirjoittamisesta. Aidosta sinusta.” Myös kun nostan kortteja…

Kun pitkään piilossa ollut emotionaalinen trauma nousee pintaan Minulla on ollut jo pitkään kova tahtotila kirjoittaa postaus hyväksymisestä. Päivittäin pyytämääni kirjoitusfiilistä ei kuitenkaan ole tullut. En ole päässyt aiheen kanssa siihen olotilaan, jossa usein postaukset syntyvät: kuin ne vain valuisivat minusta näppäimistön kautta julkaistavaksi. Odoteltuani riittävän kauan, pakotin lempeän lujasti houkuttelin itseni koneen äärelle. Saadakseni apua sosiaalisesta paineesta kerroin myös…

”Antaa tunteen olla sellainen kuin on. Ei yritä kiirehtiä siitä pois, toisaalle. Ei väkisin etsi keinoja muuttaa sitä. Ei aina yritä ensimmäiseksi ratkoa edes sen sanomaa. Antaa sen vain olla, koska niin se jo välittää viestiään. Hyväksyä se. Ja kas, se onkin yhtäkkiä kadonnut. Toinen tunnetila on virrannut tilalle. Itsetuntemus vahvistunut huomatessa, että näinkin voi tunteet käsitellä.” Tätä olen erityisesti…