Olen tullut polullani levähdyspaikalle. Aukiolle, jonka keskellä nuotio houkuttelee istahtamaan ja lämmittelemään hieman. Huomaan, että aiemmalle polulleni ei ole suoraan jatkoa. Pitää valita useamman väliltä. Koska en heti tiedä, mitä polkua pitkin seuraavaksi jatkaisin, asetun nuotion äärelle. Odotan sitä, että tietäisin. Että intuitioni, järkeilyni, maailmankaikkeuden viestit tai jokin antaisi minulle vinkin, mitä polkua seuraavaksi lähden kulkemaan. Tälle olotilalle olen antanut…

Merkityksellisyys on käsitteenä jo trendi. Tärkeä ja kaivattu sellainen. Etenkin työelämästä puhuttaessa. Olen pohtinut paljon merkityksellisyyttä laajemmin elämässä. Etenkin toivuttaessa esimerkiksi uupumuksesta ja masennuksesta. Ne kohdatessaan ihminen kun joutuu väkisinkin kasvotusten mm. sellaisten kysymysten kanssa kuin mikä itselle on tärkeää ja millä on väliä. Uupumus romauttaa merkityksellisyyden kokemuksen Muistan hyvin sen ensimmäisen kerran, kun tulin kotiin käsilaukussani sairauslomatodistus ja mielessä…

Muistan, kun kuuntelin Youtubesta ensimmäistä kertaa Brené Brownin puhetta haavoittuvuudesta (vulnerability). Kävelin pimeässä pakkasillassa. Jokin hätkähdytti sisimpääni hetkellä, kun kuulin tuon termin – haavoittuvuus – ensimmäistä kertaa. En tiedä, oliko se minusta uskaliasta vai vain ihailtavaa asioiden ytimeen pyrkimistä. Mutta vähän ajan päästä lämpimät lohdun kyyneleet valuivat kylmille poskilleni. Niin käy toisinaan, kun puhutaan oikeista asioista, oikeilla nimillä. Ymmärrys lisääntyy…