Mitä elämässä tapahtuisi, jos päättäisi kehittää vahvuuksia heikkouksien sijaan? Tai ylipäänsä keskittyisi vahvuuksiinsa? Mikä muuttuisi, mitä saavuttaisi, mikä poistuisi? Enkä tarkoita vain hyödyntämistä. Sitä me kaikki teemme usein tiedostamattakin. Vaan oikeasti, että keskittyy niihin. Miettii, mitä ne ovat ja miten niistä saisi vielä vahvempia. Osa tuhahtaa tässä vaiheessa: ”No miten muuten muka voi elää?” Joku toinen ajattelee, että miksi turhaan:…

Joulu. Miten ihmeellinen aika. Ei vain mielikuvissa asuvan taianomaisen tunnelmansa takia vaan myös siksi, mitä se tekee meille. En tiedä, odotammeko edes kesälomaa niin kuin joulun tarjoamaa hengähdyshetkeä pimeyden ja kiireen keskellä. Odotamme sitä niin, että se aiheuttaa toisissa ahdistusta. Siihen liittyy hyvin paljon sanomatonta. Oletuksia ja odotuksia. ”Aina ennenkin on tehty näin” ja ”kyllähän nyt jouluna” -ajatuksia. Kun joulun…

Olen tullut polullani levähdyspaikalle. Aukiolle, jonka keskellä nuotio houkuttelee istahtamaan ja lämmittelemään hieman. Huomaan, että aiemmalle polulleni ei ole suoraan jatkoa. Pitää valita useamman väliltä. Koska en heti tiedä, mitä polkua pitkin seuraavaksi jatkaisin, asetun nuotion äärelle. Odotan sitä, että tietäisin. Että intuitioni, järkeilyni, maailmankaikkeuden viestit tai jokin antaisi minulle vinkin, mitä polkua seuraavaksi lähden kulkemaan. Tälle olotilalle olen antanut…

Merkityksellisyys on käsitteenä jo trendi. Tärkeä ja kaivattu sellainen. Etenkin työelämästä puhuttaessa. Olen pohtinut paljon merkityksellisyyttä laajemmin elämässä. Etenkin toivuttaessa esimerkiksi uupumuksesta ja masennuksesta. Ne kohdatessaan ihminen kun joutuu väkisinkin kasvotusten mm. sellaisten kysymysten kanssa kuin mikä itselle on tärkeää ja millä on väliä. Uupumus romauttaa merkityksellisyyden kokemuksen Muistan hyvin sen ensimmäisen kerran, kun tulin kotiin käsilaukussani sairauslomatodistus ja mielessä…

Muistan, kun kuuntelin Youtubesta ensimmäistä kertaa Brené Brownin puhetta haavoittuvuudesta (vulnerability). Kävelin pimeässä pakkasillassa. Jokin hätkähdytti sisimpääni hetkellä, kun kuulin tuon termin – haavoittuvuus – ensimmäistä kertaa. En tiedä, oliko se minusta uskaliasta vai vain ihailtavaa asioiden ytimeen pyrkimistä. Mutta vähän ajan päästä lämpimät lohdun kyyneleet valuivat kylmille poskilleni. Niin käy toisinaan, kun puhutaan oikeista asioista, oikeilla nimillä. Ymmärrys lisääntyy…