Blogi

Minulla on pitkään ollut tunne, että minun tulisi antaa itselleni anteeksi. Ja osin myös ajatellut, että niin kauan kun en kykene niin tekemään, en pääse ihmisenä eteenpäin. Olen ollut itselleni hyvin ankara ja vaativa. Joidenkin mielestä olen sitä yhä, vaikka armollisuutta ja lempeyttä itseäni kohtaan onkin tullut säkkikaupalla lisää. Kiitos...

Vapaus, arvolähtöisyys, stressittömyys. Sanoja, jotka helposti yhdistyvät ajatukseen omannäköisestä elämästä. Mielikuva työnteosta luonnossa käyskennellen tai muutosta Lappiin tekemään sitä, mitä todella haluaa. Jos vain tietää, mitä haluaa. Omannäköinen elämä on melkein synonyymi "ei ainakaan oravanpyörää"-ajatukselle. Ehkä jopa yrittäjyydelle, vaikka en halua niin ajatella. Jollekin, joka ei välttämättä taloudellisesti ole niin...

Kun sinulta kysytään, mitä sinä osaat, millaisia vastauksia mieleesi alkaa tulvia? Luetteletko ansioluettelosi ammattinimikkeitä tai koulutuksia? Kääntyvätkö ajatuksesi pohtimaan, mitä kaikkea konkreettisesti työssäsi teet? Vai mietitkö, miten hyvä puolustaja jalkapallossa olet, kuinka etevä rotuyhdistyksen rahastonhoitaja? Nyökkäiletkö, miten selvitit strategiataitoja vaativan pelin tai onnistuit voltissa? Ehkä mietit kykyjäsi eli sitä, kuinka...

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että vastaus kysymykseesi onkin löytynyt lähempää kuin koskaan olisit voinut kuvitella? Se on ehkä lojunut vieressäsi siinä nurkassa, jonka olet päättäväisenä ja tietäväisenä päivittäin ohittanut. Kun olet kuvitellut, että se on jotain vaikeaa. Ainakin se on sellaisessa muodossa, että ihmisjärjellä se ei ole ymmärrettävissä. Jollet...

Hyvä-paha kunnianhimo: yksi niistä ominaisuuksista, jota nuorena ihannoin. Ajattelin sen olevan menestyksen varmistaja työelämässä. Juttu, joka tuo mukanaan urakehityksen ja taloudellisen turvan, mielenkiintoiset työt. Sen myös mielelläni kirjoitin työhakemukseen, heti ensimmäiselle riville. Jostain taisin löytää sitä itselleni saavillisen, mitä nykyisin ihmettelen itsekin. Sen avulla en käytännössä koskaan sanonut ei. Enkä...

Multipassionate, moniosaajuus, monitaitoisuus. Ihan miten vain. Usein sanotaan, että meitä juuri kaivataan tämän päivän työelämässä. Silti, kun omaa polkuani ajattelen ja myös kollegojani haastattelen, tuntuu, että meillä on erityinen taakka todistaa osaamistamme. Ainakin omasta mielestämme. Emme oikein ole missään todella hyviä, mutta (riittävän) hyviä monessa. Ja meille yleisimpiä taitoja -...

Asetan kaavan pöydälle levitetylle kankaalle ja itken. Toteutumattomia unelmia, suunnittelematonta surua. Putoilevat pisarat kastelevat ohutta paperia ja rypistävät sitä. En tunne itkeväni, mutta kyyneleet valuvat silti. Epäergonominen asentoni pöydän yllä aiheuttaa selkään kipua. Niissä kohdin, joiden kuuluisi kannatella minua ja auttaa minut lentoon. On pakko suoristua joka viidennen nuppineulan jälkeen....

Jos minulta nyt kysyttäisiin, mikä on elämäni sana, vastaisin ymmärrys. Se on ollut monessa läsnä. Toiminut draiverina. Ollut eriskummallisella urallani yksi asioita toisiinsa liittävä juttu. Halu ymmärtää on antanut merkityksen monelle tekemiselleni ja suhtautumiselleni. Vaikuttanut hiljaisesti mutta vahvasti siihen, millaisiiin toimenkuviin olen päätynyt ja erityisesti, miten olen niissä toiminut. Välillä...

On kaksi kysymystä, joihin palaan aika ajoin. "Kuka minä olen ja miten elämäni ilmentää sitä, kuka minä olen?" Kysymykset, jotka pysäyttävät hetkeksi paikalleen ja auttavat juurtumaan. Niissä kyse ei ole siitä, mitä tällä hetkellä tunnen ja mitä valintoja arjessa teen, onko elämäni mielekästä vai ei. Ne vievät hetkessä syvälle, perustuksiin...

Korona, korona, korona. Haluaisin kirjoittaa mainitsematta sitä. Olen kyllästynyt siihen. Mutta mitä enemmän kiellän itseäni käyttämästä tuota sanaa, sitä varmemmin jokainen lause alkaa juuri sillä. Toki voin myöhemmässä vaiheessa editoida tämän kappaleen pois. Mutta luulen, että silloin jää jokin olennainen tunne välittämättä. Joka värittää myös loppuosaa tekstiä. Todellisuudessa halusin kirjoittaa...