Se tuntuu jopa liian yksinkertaiselta ajatukselta. Eikä siinä ole oikeastaan mitään uutta. Sitä samaa olen hakenut myös lukiessani Ikigaista ja vaikka mistä muusta. Mutta jostain syystä asiaa on tullut ajatelleeksi kovin monimutkaisesti. Se on kuitenkin hyvin yksinkertainen juttu ja kiteytyy sellaiseksi lukiessani Thomas Mooren A Life at Work -kirjaa*). Melkein ärsyttää, etten ole osannut sitä näin selvästi ajatella. Vaan olen kierrellyt ja kaarrellut. Mutta siis: Kaikki mikä tuntuu sisimmässä hyvältä, hoitaa sielua. Eli kaikki sellainen…
Ystäväni on viime vuosien aikana maailman myllertäessä usein sanonut, ettei hän oikein jaksa mitään syvällistä, kun ympärilllä nyt tapahtuu niin paljon kaikkea kuormittavaa. ”Ehkä ihmiset kaipaavat vain jotain…
Aurinkoiset, lämpimät päivät. Ne ovat herätelleet pohtimaan, miten haluan tulevana kesänä pukeutua. Tuntuu, että jokin juuri nyt oikein kutsuu minua leikittelemään vaatteilla. Kun ei sään puolestakaan tarvitse olla…
Minulla on someloma. Aloitin sen juuri. Ei se ole mikään hetken mielijohde. Olen tuntenut jo pitkään kaipuuta moiseen. Tai oikeammin tunsin, ettei some – Instagram – enää tarjonnut minulle tähän hetkeen sitä, mitä kaipaan. Paitsi toki upeita kohtaamisia yksityisviestien puolella. On minusta ollut hauskaakin näyttää stooreissa välähdyksiä arjestani ja ajatuksistani. Mutta varsinaisten postausten tuottaminen on takunnut jo pitkään. Huomasin myös enemmän ahdistuvani kuin ilahtuvani selatessani uutisvirtaa ja siellä vastaantulevia lukuisia takuuvarmoja menestysreseptejä. Sellaisia kun ei…
Vappuaamuna olin kattanut itselleni kauniin aamupalapöydän. Olin haaveillut siitä ja hitaasta, maukkaasta aamusta jo päiviä. Sen kruununa kukoistivat yön aikana avautuneet pionit. Vielä hieman viileän sävyinen aurinko loi…







