Multipassionate, moniosaajuus, monitaitoisuus. Ihan miten vain. Usein sanotaan, että meitä juuri kaivataan tämän päivän työelämässä. Silti, kun omaa polkuani ajattelen ja myös kollegojani haastattelen, tuntuu, että meillä on erityinen taakka todistaa osaamistamme. Ainakin omasta mielestämme. Emme oikein ole missään todella hyviä, mutta (riittävän) hyviä monessa. Ja meille yleisimpiä taitoja – nopeaa kykyä ottaa asioita haltuun ja ratkoa ongelmia – ei monikaan ensin meinaa uskoa todeksi. Ennen kuin omin silmin näkee ja kokee. Miten toteuttaa kaikkea?…
Asetan kaavan pöydälle levitetylle kankaalle ja itken. Toteutumattomia unelmia, suunnittelematonta surua. Putoilevat pisarat kastelevat ohutta paperia ja rypistävät sitä. En tunne itkeväni, mutta kyyneleet valuvat silti. Epäergonominen asentoni…
Jos minulta nyt kysyttäisiin, mikä on elämäni sana, vastaisin ymmärrys. Se on ollut monessa läsnä. Toiminut draiverina. Ollut eriskummallisella urallani yksi asioita toisiinsa liittävä juttu. Halu ymmärtää on…
On kaksi kysymystä, joihin palaan aika ajoin. ”Kuka minä olen ja miten elämäni ilmentää sitä, kuka minä olen?” Kysymykset, jotka pysäyttävät hetkeksi paikalleen ja auttavat juurtumaan. Niissä kyse ei ole siitä, mitä tällä hetkellä tunnen ja mitä valintoja arjessa teen, onko elämäni mielekästä vai ei. Ne vievät hetkessä syvälle, perustuksiin asti. Tarkistamaan oman olemisen ja tekemisen asetuksia. Usein pohdin noita kysymyksiä osana itseni valmennusta. Silloin, kun kysyn, mitä minulle oikeasti kuuluu. Toisinaan ne nousevat kaikkien…
Tunteet ovat mielenkiintoinen juttu. Emme pääse niitä pakoon, koska olemme ihmisiä. Ne ovat meissä. Heräävät järkeämme aiemmin*. Vaikuttavat sekä ajatuksiimme että toimintaamme koko ajan. Vain murto-osa tunteista nousee…







