Outo on sellainen tunne, että ei ole koko aikaa sillä rajalla, että elämä vajotuttaa. Eikä tunne jatkuvaa pelkoa siitä, että masennus vaanii nurkan takana. Minulle se on outoa, koska yli 15 vuotta masennus on ollut enemmän tai vähemmän matkassani mukana. En ole varma, onko tätä vieläkään kannattavaa sanoa ääneen. Jottei vain karma iskisi ja tarjoilisi takapakkia. Niin tuntuu käyneen aina, jos olen erehtynyt sanomaan ääneen, että olen päässyt irti masennuksesta. Silti minusta tuntuu, että olen…