"Mitä sinä pelkäät?" "Käärmeitä, sotaa ja pimeää," kirjoitin alakouluikäisenä ystäväkirjoihin. Pelko ei tunteena vielä ollut tullut tunnistetuksi ja sanoitetuksi. Entä nyt, aikuisena, mitä me pelkäämme? Epäonnistumista, menettämistä, hylätyksi tulemista, riittämättömyyttä. Että ei hallitse, osaa, kehity, eikä edes opi enää. Etteivät langat pysy käsissä. Että tulee ilmi, ettei olekaan niin taitava...

Nykymaailmassa on ihanaa, kun saa tehdä virheitä. "Moka on lahja." Sen myötä maailma on oppimisen mahdollisuuksia täynnä. Virheitä ei tarvitse pelätä, koska ne voi aina korjata. Siinä samalla myös syyllisyys poistuu. Mutta korjaamisellakaan ja sallivuuden ilmapiirillä ei aina poisteta niitä syvimpiä tuntoja itsestämme toimijoina, jotka vaikuttavat monella tasolla tekemiseemme: motivaatioomme...