Rakas Maarit, Kirjoitan sinulle täältä 16 vuoden päästä. Lohduttaakseni ja voimistaakseni sinua. Kertoakseni jotain, mitä olisin halunnut tietää siinä tilanteessa ja hetkessä, jossa nyt olet. Sanoja sinulle, uupuneelle ja masentuneelle 29-vuotiaalle minälleni. Elämäsi tuntuu menettäneen pohjan. Kaikki se, mihin olet uskonut, on menettänyt merkityksensä. Se, minkä varaan olet identiteettisi ja elämäsi rakentanut, tuntuu murtuneen. Etkä edes ole tuijottamassa tyhjää seinää…

Aloitan jo neljännen kerran kirjoittamisen alusta samasta aiheesta. Tunnen selvästi olevani haavoittuvainen kirjoittaessani haavoittuvaisuudesta. Tunteesta, joka on tiedostamattakin läsnä jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa, vaikka arjen tunnesanakirjan top10:n se terminä tuskin mahtuu. Sillä tämäkin kirjoittamisprosessi on sosiaalinen tilanne. En kirjoita tätä flirttaillakseni algoritmien kanssa. Kirjoitan sinulle, joka tätä luet. Jos se auttaisi jälleen jossain itsesi kanssa meneillään olevassa, josta en edes tiedä.…

Nuorena aikuisena olin omaksunut ajatuksen, että kaikki mitä tahdon, on mahdollista saavuttaa. Se näkyi mm. yliopistoon hakiessani asenteessani: en pyrkinyt mihinkään, menin ja tein. Toteutuminen saattoi vain ottaa hieman aikaa. Olin myös omasta mielestäni kunnianhimoinen ja määrätietoinen, nopeasti oppiva. Halusin johtajaksi. Olin valmis tekemään paljon töitä edetäkseni ja saavuttaakseni niitä asioita, joita halusin. Piirteitä minussa, joita sittemmin on moneen kertaan…

Kun elämä tarjoilee sitruunoitaan, millaisiin asioihin silloin tartut, jopa takerrut? Mikä on se selviytymiskeino, johon tukeudut, joka tuo hallinnan ja merkityksen tunnetta? Miten olet aiemmin toiminut, kun elämä on ravistellut tai jopa jättänyt tyhjän päälle? Mistä olet löytänyt uudelleen toivosi ja tarmosi? Maailman epävarmuus on pakottanut kysymään näitä jälleen myös itseltäni. Oljenkorsi nimeltä blogi Blogin kirjoittaminen tuli elämääni kauan sitten.…

Mikä minusta tulee isona? Mikä minusta tulee isona? Entä mikä on kutsumukseni? Ne ovat kysymyksiä, jotka ovat kulkeneet matkassani mukanani aina. Tai ainakin lukiosta asti. Vastauksia etsiessäni olen turvautunut hyvin monenlaisiin menetelmiin ja keinoihin. Toisinaan turhautuneena, joskus myös uteliaan innokkaana. Useimmat niistä ovat nytkäyttäneet prosessiani eteenpäin. Vieneet aina jonkin uuden äärelle. Toiset ovat tuonneet mukanaan valtavia pettymyksiä. Nykyisin ajattelen, että…

Minulla on pitkään ollut tunne, että minun tulisi antaa itselleni anteeksi. Ja osin myös ajatellut, että niin kauan kun en kykene niin tekemään, en pääse ihmisenä eteenpäin. Olen ollut itselleni hyvin ankara ja vaativa. Joidenkin mielestä olen sitä yhä, vaikka armollisuutta ja lempeyttä itseäni kohtaan onkin tullut säkkikaupalla lisää. Kiitos traumojen käsittelyn tiedän, mistä vaativuuteni on peräisin. Tietoisuus ei kuitenkaan…

Hyvä-paha kunnianhimo: yksi niistä ominaisuuksista, jota nuorena ihannoin. Ajattelin sen olevan menestyksen varmistaja työelämässä. Juttu, joka tuo mukanaan urakehityksen ja taloudellisen turvan, mielenkiintoiset työt. Sen myös mielelläni kirjoitin työhakemukseen, heti ensimmäiselle riville. Jostain taisin löytää sitä itselleni saavillisen, mitä nykyisin ihmettelen itsekin. Sen avulla en käytännössä koskaan sanonut ei. Enkä ainakaan ajatellut, että jonkin tekeminen olisi minulle liian haastavaa. Jos…

On kaksi kysymystä, joihin palaan aika ajoin. ”Kuka minä olen ja miten elämäni ilmentää sitä, kuka minä olen?” Kysymykset, jotka pysäyttävät hetkeksi paikalleen ja auttavat juurtumaan. Niissä kyse ei ole siitä, mitä tällä hetkellä tunnen ja mitä valintoja arjessa teen, onko elämäni mielekästä vai ei. Ne vievät hetkessä syvälle, perustuksiin asti. Tarkistamaan oman olemisen ja tekemisen asetuksia. Usein pohdin noita…

Merkityksellisyys on käsitteenä jo trendi. Tärkeä ja kaivattu sellainen. Etenkin työelämästä puhuttaessa. Olen pohtinut paljon merkityksellisyyttä laajemmin elämässä. Etenkin toivuttaessa esimerkiksi uupumuksesta ja masennuksesta. Ne kohdatessaan ihminen kun joutuu väkisinkin kasvotusten mm. sellaisten kysymysten kanssa kuin mikä itselle on tärkeää ja millä on väliä. Uupumus romauttaa merkityksellisyyden kokemuksen Muistan hyvin sen ensimmäisen kerran, kun tulin kotiin käsilaukussani sairauslomatodistus ja mielessä…