Olen väsynyt.Tavoittelemaan elämää, joka ei enää kuulu minulle. Tavoittelemaan jotain, jonka jälkeen vasta voisin saada hetken kaunista ja hyvää. Kuin kauneus olisi palkinto ahkeruudesta ja ankaruudesta, vaikka se on elinehto. Niin kuin on totuus ja hyvyyskin. Kuuntelisitko mieluummin: Olen väsynyt siihen, että tämänkin postauksen kirjoitan Google mielessäni. Rakennan omituisia ilmaisuja ja lauseenrakenteita, jotta jokin ei-tunteva-ei-suomea-ymmärtävä-ei-ihminen tarjoaisi tekstiäni monelle, joiden se…

Yksi vuosi on jälleen kulkemassa kohti loppuaan. On perinteisen tilinteon aika. Vaikka haluankin ajatella, että uusi vuosi on päivä siinä missä muukin, jotain taikaa siinä aina on. Vuoden ensimmäiseen aamuun herätessä tuntuu siltä, kuin jokin alkaisi alusta. Minulle, muutoksen ja kaiken uuden rakastajalle, se on siksi onnen aamu. Uuteen vuoteen liittyy aina toivo ja mahdollisuus toisenlaiseen elämään. Vaikka hei vuosi…

Tietoisuus tietoisuudesta ei ole itsestään selvä asia. Vaikka välillä tuntuukin, että siitä puhutaan kuin se olisi jotain, jonka voi vain ottaa hyllystä ja pukea päälleen. Tiettyjä ajattelumalleja voi oppia, omaa ajatteluaan ja suhtautumistaan asioihin haastaa pyrkimällä katsomaan maailmaa avoimin mielin ja sydämin, erilaisista näkökulmista. Mutta tietoisuus kehittyy vähitellen ja se vie aikaa…koko elämän. Se on juuri niin näkymätöntä kuin hitaan…

Voisin hyvin olla onnellinen tässä omassa kauneuden ja luovuuden kuplassa. Jossa uppoudun usein taidepäiväkirjan tekemiseen. Välillä surrautan ompelukoneella jonkin vaatteen, luen kauneuden merkityksestä tai Wabi Sabin kaltaisista elämänfilosofioista. Leivon croissantteja ja vahvistan kehoani eri tavoin liikkuen. Jossa voisin säännöllisin väliajoin uppoutua syvään keskusteluun jonkun ihanan ihmisen kanssa. En oikein edes kaipaa minnekään kauas. Koti ja sen lähikulmat riittävät hyvin, kunhan…

Café Pause -podcastin viides jakso pureutuu inhimillisyyden pohdintaan. Vaadimmeko me jo itseltämme ja toisiltamme liikaa? Ovatko masennus ja uupumus merkkejä siitä, että ihmisen valtava sopeutumis- ja muutoskyky on tullut tiensä päähän? Huomioimmeko riittävästi kehittäessämme yhteiskuntaa, työelämää, ja itseämme psykologisia ja biologisia lainalaisuuksia vai yritämmekö koko ajan ylittää ne? Mm. tällaisia pohdin tässä jaksossa, jossa on ehkä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.…

Café Pausen kevään 2023 kolmannessa jaksossa pohdin sitä, kuinka lopulta lapsuutemme ennustaa melko vähän sitä, millaisia aikuisia meistä tulee. Olen otsikoinut sen ”kömpelöstä lapsesta luovaksi aikuiseksi” ja viittaan sillä puhtaasti itseeni ja omaan tarinaani. Kerronkin sitä jaksossa kolmen esimerkin voimin. Ne kaikki liittyvät ehkä enemmän perinteiseen luovuuskäsitykseen, mutta niistä on poimittavissa tietty kaava. Miten minulle on käynyt piirtämisen tai värittämisen,…

Tässä Irti masennuksesta -kirjoitussarjan kolmannessa osassa pohdin sitä, miten merkityksellistä on se, millaisiin asioihin elämässä huomio kohdistuu. Esittelen yhden ajatusrakennelman ja metaforan, jonka oivaltaminen osoittautui itselleni kääntöpisteeksi. Todelliseksi breaking pointiksi. Kirjoitussarjan aiemmat osat ovat apu sekä arki ja syy. Yksi masennuksen tärkeimmistä opeistani on ollut se, miten yksinkertaisia lopulta moni avun tuonut asia on. Niissä ei luoda maapalloa uusiksi (vaikka…

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että vastaus kysymykseesi onkin löytynyt lähempää kuin koskaan olisit voinut kuvitella? Se on ehkä lojunut vieressäsi siinä nurkassa, jonka olet päättäväisenä ja tietäväisenä päivittäin ohittanut. Kun olet kuvitellut, että se on jotain vaikeaa. Ainakin se on sellaisessa muodossa, että ihmisjärjellä se ei ole ymmärrettävissä. Jollet ole jo luopunut toivosta ennen kuin olet aloittanutkaan. Vähätellyt sen…