Café Pause -podcastin viides jakso pureutuu inhimillisyyden pohdintaan. Vaadimmeko me jo itseltämme ja toisiltamme liikaa? Ovatko masennus ja uupumus merkkejä siitä, että ihmisen valtava sopeutumis- ja muutoskyky on tullut tiensä päähän? Huomioimmeko riittävästi kehittäessämme yhteiskuntaa, työelämää, ja itseämme psykologisia ja biologisia lainalaisuuksia vai yritämmekö koko ajan ylittää ne? Mm. tällaisia pohdin tässä jaksossa, jossa on ehkä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.…

Café Pausen kevään 2023 kolmannessa jaksossa pohdin sitä, kuinka lopulta lapsuutemme ennustaa melko vähän sitä, millaisia aikuisia meistä tulee. Olen otsikoinut sen “kömpelöstä lapsesta luovaksi aikuiseksi” ja viittaan sillä puhtaasti itseeni ja omaan tarinaani. Kerronkin sitä jaksossa kolmen esimerkin voimin. Ne kaikki liittyvät ehkä enemmän perinteiseen luovuuskäsitykseen, mutta niistä on poimittavissa tietty kaava. Miten minulle on käynyt piirtämisen tai värittämisen,…

Tässä Irti masennuksesta -kirjoitussarjan kolmannessa osassa pohdin sitä, miten merkityksellistä on se, millaisiin asioihin elämässä huomio kohdistuu. Esittelen yhden ajatusrakennelman ja metaforan, jonka oivaltaminen osoittautui itselleni kääntöpisteeksi. Todelliseksi breaking pointiksi. Kirjoitussarjan aiemmat osat ovat apu sekä arki ja syy. Yksi masennuksen tärkeimmistä opeistani on ollut se, miten yksinkertaisia lopulta moni avun tuonut asia on. Niissä ei luoda maapalloa uusiksi (vaikka…

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että vastaus kysymykseesi onkin löytynyt lähempää kuin koskaan olisit voinut kuvitella? Se on ehkä lojunut vieressäsi siinä nurkassa, jonka olet päättäväisenä ja tietäväisenä päivittäin ohittanut. Kun olet kuvitellut, että se on jotain vaikeaa. Ainakin se on sellaisessa muodossa, että ihmisjärjellä se ei ole ymmärrettävissä. Jollet ole jo luopunut toivosta ennen kuin olet aloittanutkaan. Vähätellyt sen…

Muistan hetken, kun ensimmäisen kerran kohtasin asian, josta sittemmin on tullut merkittävä voimavara: myötätunto itseä kohtaan. Minulle sitä tarjoiltiin termillä ‘rakastava armollisuus itseään kohtaan’. Sen tärkein viesti oli antaa itselle lupa alituisen itsensä ruoskimisen, mollaamisen ja kohtuuttoman vaatimuslistan sijaan sanoa: “Riität sellaisena kuin olet, aina ei tarvitse jaksaa, saat olla myös heikko.” Miten se tuntuikaan uupuneelle sielulle balsamilta, joka voiteli…