Itsetuntemus Pintaa syvemmältä

Moniosaajuus – onko se siunaus?

Multipassionate, moniosaajuus, monitaitoisuus. Ihan miten vain. Usein sanotaan, että meitä juuri kaivataan tämän päivän työelämässä. Silti, kun omaa polkuani ajattelen ja myös kollegojani haastattelen, tuntuu, että meillä on erityinen taakka todistaa osaamistamme. Ainakin omasta mielestämme. Emme oikein ole missään todella hyviä, mutta (riittävän) hyviä monessa. Ja meille yleisimpiä taitoja – nopeaa kykyä ottaa asioita haltuun ja ratkoa ongelmia – ei monikaan ensin meinaa uskoa todeksi. Ennen kuin omin silmin näkee ja kokee.

Miten toteuttaa kaikkea? Miten valita?

Minulle moniosaajuus ei ole aina ollut vain siunaus. Se on aiheuttanut paljon myös kipuilua. Olen usein kadehtinut heitä, joilla on ollut elämässään yksi suuri kiinnostuksen kohde ja intohimo. Koska he tietävät, mihin energiansa kohdistaa. Itse olen usein ollut enemmänkin tilanteessa, jossa ”voin valita”. Mikä vapaus ja mikä tuska! Kun en tiedä, mitä ihan oikeasti haluaisin. Maailmassa on niin paljon kiinnostavaa ja aikaa vain rajallisesti.

Jos tähän ajatukseen liittää vielä sen, että haluaisin aina ko. aiheen todelliseksi asiantuntijaksi (= omaa laajaa ja syvää tietoa) myös opiskelemalla (= uuden oppimisen intohimo), ajatus elämänlaajuisesta ja -pituisesta opintopolusta jää nopeasti kovin kapeaksi. Vai mitä sanotte: onko mahdollista, että olisi tehnyt korkeakoulututkinnot sosiaalitieteissä (parillakin eri pääaineella), kauppatieteissä, viestinnässä, luovassa kirjoittamisessa, psykologiassa, kasvatustieteissä (opettaminen), vaatesuunnittelussa ja tapahtumatuotannossa? Ja tietysti saanut vuosien työkokemuksen myös kaikissa näissä?

Tätä elämäni on ollut ja uskon, että se tulee aina olemaan. Siitä huolimatta, että etsin sitä syvintä olemusta oman tekemiseni ytimeksi ja vähitellen uskon sen löytäneeni. Sitä etsiessä on piirretty yrityssuunnitelmiin kukkasia, jossa jokainen terälehti edustaa tiettyä osaamisaluetta. Ja on erilaisin keinoin etsitty sitä tunnetta, joka vahvistaisi jokin asian ”siksi omaksi jutukseen.” Kunnes se seuraavalla viikolla on ollut ihan toinen.

Yhdeksi paketiksi vai monta eri linjaa?

Yrittäjänä ongelma tulee vastaan, kun miettii, miten itseään ja osaamistaan markkinoi. Että nivooko kaikki jollain ihmeellisellä langalla yhteen nippuun vai perustaako monta erillistä firmaa? Ylläpitääkö jokaiselle osaamisalueelle omia nettisivuja? Kaikille omat markkinointibudjetit ja asiakaskohderyhmät? Viikkoaikataulusta lohkaisisi aina kiintiötunnit jokaisen kehittämiseen ja edistämiseen. Nuorena aloittelevana yrittäjänä tämä tuntui vain mielenkiintoiselta haasteelta: yksikään päivä ei oikeasti ollut toisensa kaltainen. Monet tukijalat myös tekivät taloudellisesta matkasta tasaisemman. Mutta näin iän kertyessä roolin ja näkökulman totaalinen vaihto yhdestä toiseen on hidastunut. Sen myötä yhä useammin itselleen toivoo vain yhtä kiinnostuksen kohdetta, joka olisi loputtoman syvä. Moniosaajuus on siis ihana asia, mutta myös toisinaan kuormittava juttu.

Työnhakutilanteessa ongelmaksi tulee tarkaan rajatut työnkuvat. Siihen liittyy pyyntö olla asiantuntija jossain. Ymmärrettävää. Se vaatisi mieleltä keskittymistä juuri siihen yhteen asiaan, tylsää fokusointia. Ja niin olisi täytynyt tapahtua jo pitkään, jotta on kerryttänyt riittävästi alalta kokemusta. Olenko valmis siihen? Entä itse luovuus tekemisessä: luova ongelmaratkaisukyky, luovuus työntekemisen muodoissa – onko niihin riittävästi tilaa?

Moniosaajan ydintaito ei löydy perinteisistä osaamisalueista

Kun meitä multiosaajia arvioidaan, tarkasteluun tulisi nostaa aivan erilaiset kyvyt kuin mitä normaalisti pyydetään. Sellaisia ovat mm. kokonaisuuksien hallinta ja sen myötä tulevat suunnittelu-, jäsentely- ja prosessihallintakyvyt. Kyky nähdä tilanteet ja niiden osatekijät. Kyky soveltaa ratkaisuehdotuksia toimialueelta toiselle. Nopea sopeutuminen erilaisiin tiimeihin ja olosuhteisiin, koska usein mielenkiintomme jo vie meidät hyvin erilaisiin ryhmiin ja tilanteisiin. Se puolestaan vaatii tiettyä ihmistuntemusta. Ja se oppimiskyky….

Muistan ikuisesti yhden viikon yrittäjäelämästäni. Se ehkä kertoo parhaiten, mistä voi olla kyse. Se alkoi kouluttamalla yrittäjiä, markkinoinnin perusteista. Jatkui itsetuntoa ja -varmuutta vahvistavien vaatteiden etsimisellä yksityisasiakkaalle. Seuraava päivä meni käsityötaitoja ja avaruudellista hahmottamista käyttäen, käytännön ongelmanratkaisuja tehden, valmistaen maskottinukkea oheistapahtumaan (missään ei silloin ollut ”näin teet ihmisen kokoisen maskottinuken”-opasvideoita). Siinä samalla, kun kuumaliimalla eteisen lattialla kiinnitin vaahtomuovin palasia kanaverkkokehikkoon, kävin puhelinpalaveria seuraavan päivän koulutusvedosta. Silloin puhuttiin yrittäjän riskeistä. Ohjelmaan kuului myös yrityssuunnitelmien lukua ja niihin pohjautuen henkilökohtaisia valmennuskeskusteluja. Perjantaina olin juontamassa tapahtumaa. Lauantaina toteuttamassa muotinäytöstä. Tällä kertaa laitoin myös mallien hiukset (en ole kampaaja, tykkään vain tehdä kampauksia…). Jossain välissä kirjoitin myös blogin. Henkisestä kasvusta ja itsetuntemuksesta.

(Jos joku miettii, kuinka kaikki varmasti tuli tehtyä vasemmalla kädellä, niin todettakoot, että tuosta koulutuksesta saimme parhaat arvioinnit ikinä: 4,9/5. Ja yksityisasiakas tuli uudestaan. Muotinäytöksiä teimme samalle taholle vielä useita.)

Samaa tarkoitusta voi toteuttaa monella eri tavalla

Kaikessa tekemisessäni on kuitenkin ollut jokin yhdistävä tekijä. Oikeastaan monta. Yksi niistä on ollut halu tuottaa toisille elämyksiä. Se on myös aina jonkinlaista auttamista. Oivalluksien tuottamisen luen tähän kategoriaan. Toinen on ongelmien ratkaisu. Joskus mietin, että minun pitäisi myydä vain ratkaisuja. Ihan mitä vain ratkaisuja. Kyse on nimittäin ajattelu- ja päätösprosessista, jossa käytetään hyödyksi olemassa olevaa tietoa ja muita reunaehtoja. Tapahtumatuotannossa ne viedään läpi valonnopeudella. Kolmas on loputon kiinnostukseni siihen, miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Ne asiat, joita yrittäjänä olen tehnyt, ovat tarjonneet minulle jatkuvan mahdollisuuden tämän havainnoimiselle, tutkailulle ja ihmettelylle. Miten me näemme itsemme, miten koemme asiat, mikä meitä ihastuttaa, mikä tylsistyttää?

—–

On tullut aika kääntää tuo kiinnostus ihmisyyteen, mieleen ja käyttäytymiseen oman toimintani ja asiantuntijuuden keskiöön. Siihen olen valmistautunut jo pitkään. Silti en usko, että minusta koskaan tulee vain yhden asia tekijä. Moniosaajuus on liiaksi veressä. Mutta mikä ratkaisuksi roolien yhteensovittavuusongelmaan ja markkinoinnin keihään kärjen valitsemiseen?

Henkilöbrändi. Minusta tulee isona minä. Tällainen. On aika hyväksyä myös se.

Samankaltaisia postauksia

Ei kommentteja

    Jätä vastaus