Elämäntapa Pintaa syvemmältä

Mikä on kaiken tarkoitus?

Korona, korona, korona. Haluaisin kirjoittaa mainitsematta sitä. Olen kyllästynyt siihen. Mutta mitä enemmän kiellän itseäni käyttämästä tuota sanaa, sitä varmemmin jokainen lause alkaa juuri sillä. Toki voin myöhemmässä vaiheessa editoida tämän kappaleen pois. Mutta luulen, että silloin jää jokin olennainen tunne välittämättä. Joka värittää myös loppuosaa tekstiä. Todellisuudessa halusin kirjoittaa siitä, mitä olin ajatellut elämässäni ja yrityksessäni seuraavaksi tehdä: mikä tarkoitus toiminnallani on?

Aiempien koettelemusten tarkoitus selviää

Tarkoitus ei ole muuttunut. Enemmän tämä kirottu korona on sitä vahvistanut. Koska se vei pois sen tukijalan, jolla olen vuosia elänyt. Sen vuoksi olen jaksanut taloudellisesti hyvin epävarmoja aikoja, koska olen tiennyt, että tuo tukijalka on olemassa. Koronan myötä se katkesi ensimmäiseksi. Se, jolla minun piti elää kesä, ei toteutunutkaan. Ja jos muut suunnitelmat eivät oikein ole edes pilkahduksina mielessä, niitä ei saa yhdessä tai kahdessa yössä (eikä viikossa) luotua tuotteeksi. Vaikka kuinka leikkisi olevansa tuotteistuksen ammattilainen ja toimisi maailman ketterimmän yritysmuodon alla: yksinyrittäjänä.

Mutta jokin on toisin jo nyt ja sen tiedostin hyvin nopeasti sen jälkeen, kun koronan vaikutus liiketoiminnalleni paljastui. Vielä ennen joulua olisin lamaantunut täysin. Masennus olisi vyörynyt paikalle rivakasti ”suojelemaan” minua. Nyt mieli pysyi pääosin valppaana ja kirkkaana. Sen myötä huomasinkin olevani tukena ja turvana muille. Ensimmäistä kertaa olen ymmärtänyt, mikä tarkoitus kaikella kokemallani on. Miten paljon vaikeudet työelämässä ja yrittäjänä ovat minua kasvattaneet ja vahvistaneet? Miten talouden kanssa kamppailu on laittanut asioita mittasuhteisiin? Ja miten iloa ja merkitystä tuottavien asioiden palauttaminen mieleen sekä niiden toteuttaminen auttaa eteenpäin.

Tämä aika on se, mitä varten minua on koeteltu vuosikausia. Tämän takia olen istunut monta kesää yksin merenrannalla itkemässä. Tämän takia olen joutunut käymään läpi omat kriisini, jotta sillä hetkellä kun koko ympäröivä maailma on vaarassa romahtaa, minä en romahdakaan. Enemmänkin asetun olemaan olkapääksi toisille.

En ole kiitollinen koronasta. Mutta olen kiitollinen, että olen saanut omat kriisini jo aiemmin kokea.

Brändistrategia kirkastuu

Jo ennen tätä kriisiä olin ajattelut tehdä ison muutoksen strategiassani: että tekisin asioita oman nimeni alla. Pieni muutos ihmiskunnalle, iso itselleni. Olen aina ajatellut, että olen vakuuttavampi ja isompi, hyväksytympi, kun piiloudun yritysbrändin taakse. Vaikka toiminkin siellä ihan yksin. Mennyt vuosi on kuitenkin osoittanut, miten vaikeaa se on. Tuon yrityksen keulakuva kun olen luonnollisesti minä. Se heijastaa omia arvojani ja ajatteluani. Sen vallitseva toimintakulttuuri on se, mikä mieleeni kulloinkin sattuu juolahtamaan.

Brändi voidaan luoda myös ’tyhjästä’. Päättää värit ja sanat. Luoda niiden ympärille tarina. Vakuuttava sellainen. Joka huomioisi potentiaalisten asiakkaiden arvot ja tarpeet, ja siksi puhuttelisi heitä. Mutta jos tuo tarina ei yksinyrittäjällä tule omasta sydämestä eikä korreloi täysin oman arvomaailman kanssa, se ei puhuttele ketään.

Mutta mikä on se sanoma, mitä sydämestäni haluan edistää ja jota maailmalle tarjota? Millaisessa maailmassa tahdon elää? Miksi haluan valmentaa ja sparrata – millaista muutosta tahdon niillä saavuttaa? Mikä on kaiken tarkoitus?

Miten olla hyödyksi?

Tässä vaiheessa kuvaan astui myös korona. Sen myötä minussa alkoi jälleen herätä kiinnostus, miten ihmeessä tulemme selviämään kaikista talousvaikutuksista. Huomasin mielessäni yhdistäväni talouden, yhteiskunnan, yrittäjyyden, ihmisyyden ja terveyden. Pehmeyden ja lujuuden. Erilaisten näkökulmien tarkastelun myötä näinkin sen suuren mahdollisuuden, mitä tämä aika ja tämä yhteinen kokemus voikin meille tarjota.

Eräs poikkeustila-aamu heräsin ajatukseen, että minusta tuntui turhauttavalta ja hyödyttömältä istua kotona sohvalla ja miettiä, mistä seuraavaksi kirjoittaisin. Ja tätä ei ole millään tavalla tarkoitettu kirjoittamisen aliarvioimiseksi. Arvostan sitä suuresti ja aion jatkossa kirjoittaa vielä enemmän! Tuossa hetkessä se ei vain mielelleni tuntunut riittävän.

Mietin, mihin tarjoutuisin töihin. Missä minusta voisi olla eniten tässä tilanteessa hyötyä? Missä voisin käyttää vahvuuksiani eli etsiä ja yhdistellä tietoa, analysoida, katsoa asioita eri näkökulmasta, ymmärtää ja oivaltaa, ratkaista ongelmia? Tietäen hyvin, että teemme jo paljon, kun noudatamme ohjeita kotona pysymisestä, käsien pesusta, turvaväleistä ja hihaan yskimisestä.

Uskon, että monen henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa juuri nuo kaksi asiaa: olla hyödyksi ja käyttää vahvuuksiaan. Ne ruokkivat monia muita meille merkityksellisiä asioita, kuten tunnetta, että olemme arvostettuja ja tarvittuja. Että kuulumme johonkin, riitämme ja kelpaamme. Että voimme vaikuttaa.

Visio toimintani taustalla?

Yrittäjänä etsin nyt suuntaa (taas). Tämä kaikki on avannut jälleen uusia näkökulmia, joiden yhdistäminen entisiin on kesken. Jollain tavalla tahdon vaikuttaa siihen, että tämä maailma olisi entistä parempi, inhimillisempi ja armollisempi. Ja että mahdollisimman moni voisi kokea tekevänsä elämässään merkityksellisiä asioita. Että tunteet olisivat vapaammin läsnä ja mukana kaikessa, mitä teemme. Tiedän jo keinot (valmennus, sparraus, sisällöntuotanto ja puhuminen). Tiedän, millaisista lopputuotoksista haaveilen. Pohjimmainen syy, kaiken taustalla oleva ajatus, visio vielä kaipaa kirkastusta.

Kiitos koronan, siihen on nyt aikaa.


Yrittäjä, jos kaipaat sparrausta siihen, miten selviytyä tästä tilanteesta eteenpäin, ota yhteyttä. Katsotaan sinulle sopiva apupaketti. 🙂

Samankaltaisia postauksia

Ei kommentteja

    Jätä vastaus