Yksinyrittäjyydessä on parasta vapaus. Sellainen, joka sallii myös mielipiteen muutoksen vain intuitioon pohjautuen: “Kun nyt minusta tuntuu tältä…” Sen ikävin puoli on se, että monet päätökset täytyy tehdä ihan itse. Jos hyvä tuuri käy, saa pohdintaansa sparrausapua toisilta yrittäjiltä tai ystäviltä. Vastuun päätöksistä kuitenkin kantaa kaikissa tapauksissa itse. Joskus sitä vain toivoisi, että jostain ilmestyisi joku ja sanoisi: “Ah, haluat tuollaisen lopputuloksen, tee näin.” Arvostetuinkaan yritysvalmentaja – ja eikä varsinkaan hän – ei mielellään kuitenkaan näin tee. Koska yhä vastuun päätöksistä kantaa yrittäjä itse.
Minun päätökseni eivät useinkaan ole suuria (taloudellinen riski eli häviämisen mahdollisuus on pieni). Silti onnistun mielessäni muodostamaan niistä valtameren kokoisia. Vaikka kuinka kuuntelisin sydäntäni. Koska sydämeni tuntuu sanovan yhtenä päivänä yhtä, toisena toista. Tai sitten se on mieli, joka samaa sanomaa tulkisee niin.
JOTAIN KEVYEMPÄÄ, LUOVEMPAA, MUTTA VAIKUTTAVAA
Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa kevyempiä tekstejä kuin mitä Oivalluttajan blogissa olen julkaissut. Jostain syystä en ole kokenut, että se olisi soveliasta niin kauan, kun blogi sijaitsee yritykseni sivuilla. Siitä huolimatta, että itsehän päätän, mitä siellä julkaisen. Kun jo nyt sosiaalinen media ja sisällöntuotanto lohkaisee ajastani kovin suuren palan, en usko, että minulla olisi voimavaroja kirjoittaa säännöllisesti toistakin blogia. Yritän ratkaista sisäistä ristiriitaani näin: irroittamalla blogin julkaistavaksi tällä sivustolla. Ja antamalla valmennus- ja palvelutarjontani jatkaa eloaan yritykseni sivuilla.
Toisaalta haluan tarjota itselleni mahdollisuuksia olla entistäkin luovempi. Haluaisin valokuvata enemmän, kirjoittaa enemmän. Luoda jonkin sellaisen alustan, jonka suojaan voisin alkaa tehdä videoita. Joka ruokkisi inspiraatiotani ja laittaisi toisinaan myös näkemään vaivaa. Vaikka juuri kuvien järjestämisessä ja kuvaajana kehittymisessä. Silloin kaipaan myös joustavampia mielen rajoja siihen, mitä postauksissani tarkastelen ja tutkin.
Tätä muutosta tukee vielä yksi toiveeni ja ajatukseni, joka on kummitellut mielessäni. Valmennuksien rinnalla tahtoisin osallistua entistä enemmän laajempaan keskusteluun siitä, mitä on hyvä elämä ja mistä mielen hyvinvointi koostuu. Ja vielä ja erityisesti: miksi molempien tavoittelu ja ylläpito on niin tärkeää? Tahtoisin myös herätellä ihmisiä tutustumaan itseensä paremmin jo ennen kuin siihen on lähes pakotettu jonkin kriisin myötä. Jotta he voisivat saada vahvuuksiaan ja voimavarojaan tietoisesti käyttöönsä elämän kaikissa vaiheissa.
Haluaisinko siis olla vaikuttaja? Se tuntuu vielä suurelta ajatukselta, mutta varovasti sitä sovittelen tulevaisuuskyselyssä toiveen ja tavoitteen kohdalle.
OLEN YHÄ YRITYKSENI KANSSA YHTÄ
Yrittäjä on yhtä kuin oma yrityksensä. Niin on ainakin minun tapauksessani. Se tarkoittaa myös, että se tapa, jolla tuon omaa toimintaani ja yritykseni tuotteita esille, täytyy jotenkin vastata omaa mielenmaisemaani. Muuten en kykene siitä uskottavasti puhumaan. Koko sen ajan, kun yritykseni on totellut nimeä Cocomind, olen ollut tämän suhteen hukassa. Olen pitkälti syyttänyt tilaa siitä, että viestini ydin on yhä kiteytymättä. Enkä aina ole oikein tiennyt, mikä missioni on. Suurin ristiriita sisimmässäni kuitenkin on ollut se, että puhunko asioista omalla nimelläni vai yritykseni. Kun valmennan ja sparraan, tarjoan koko kokemustani ja osaamistani hyötykäyttöön. Tottakai. Mutta kun se pitäisi muotoilla jotenkin myytäväksi tuotteeksi, tarvitsen siihen yrityksen kontekstiä. Siis minä tarvitsen, jotta osaan palvelutuotteista puhua. Mielenmaisemani tarvitsevat. Eivätkä ne ole erilaisista yrityksistä huolimatta suostuneet luopumaan tästä jaosta.
SUUNTAVIIVOJA BLOGILLE
Joten ei kun fiilistä kuunnellen ja maailmaa ihmetellen. Sitä tahdon tässä blogissa tästä eteenpäin tehdä. Sielun syövereiden tutkimisen lisäksi nostaa yhä useammin katseeni itsestäni, ajatuksistani ja tuntemuksistani tarkastelemaan kaikkea ympärillä olevaa. Miten arvot, merkitykset, kiinnostuksen kohteet, tunteet ja ajatukset vaikuttavat siihen, mikä ympäröivästä maailmasta siivilöityy tietoisuuteemme? Ja toisaalta, miten monet tunteen ja ajatuksen tasolla tehdyt valinnat vaikuttavat päätöksiin ja siten konkreettisesti muuttavat elämää. Joka päivä.
Mutta kuten sanottua: mieli muuttuu. Se sopeutuu koko ajan vallitsevaan tietoon ja tilanteeseen. Siksi jätän lupaamatta oikein mitään. Varsinkaan itselleni.
P.S. Olen tuonnut blogiin tekstejä Oivalluttajan blogista. Tästä eteenpäin julkaisen postauksia vain tällä sivustolla. Tosin yritykseni sivulle saattaa tulla puhtaasti ammatillisia tekstiä. Sitten kun on sen aika.
P.S.S. Perjantaiposti on yhtä aikaa sekä tämän blogin että yritykseni viestintäväline. Se tulee jatkossakin tarjoamaan jotain oivalluksia ruokkivaa siis pohdittavaa ja luettavaa. Se sisältää myös aina linkin uusimpaan täällä julkaistuun blogiin. Mutta siinä samalla muistuttaa tarjoamistani valmennuspalveluista… Oh no, mitäköhän tästä tulee? (Perjantaiposti palaa kesätauolta elokuussa.)
