Olen pitkään halunnut tehdä podcast-jakson kauneudesta. Mutta olen tuntenut sen äärellä niin suurta haavoittuvaisuutta, että se on antanut odottaa. Miten puhua jostain sellaisesta, joka on pääasiassa tunne ja kokemus? Vaikkakin itselleni hyvin tärkeä sellainen. Mitä sanoa aiheesta, jota helposti pidetään pinnallisena ja materialistisena? Vaikka itselleni se on kaikkea muuta. Tässä jaksossa pohdin paitsi kauneuden merkitystä, myös sen tehtäviä elämässäni. Niitä ovat mm. pysäyttäminen tähän hetkeen, inspiraation tarjoaminen sekä itseilmaisu.
Pienet kauniit hetket
Kauneus ei ole minulle vain jotain ohimenevää visuaalisuutta vaan jopa henkireikä. Sen merkityksen opin viimeistään masennuksen aikaan. Silloin pienistä hetkistä, joissa usein huomion kiinnittäjänä oli jokin kaunis, tuli minulle erittäin tärkeitä. Niissä kaikki oli hetken hieman toisin. Valtava ahdistus ja suru olivat hetken poissa. Niiden ansiosta tuntui, että pysyin hengissä.
Ensin opettelin havaitsemaan noita hetkiä, pysähtymään niihin ja olemaan niissä. Vähitellen opin myös nautiskelemaan – savoring – eli vahvistamaan ja voimistamaan noita kokemuksia esim. tallentamalla ne kuvaksi ja jakamalla niitä toisten kanssa. Nautiskelu on meille ihmisille paljon hyviä vaikutuksia. Silloin tallennamme muistiin kokemuksia, jotka noin muuten helposti unohtuvat. Sen myötä sillä havaittu olevan positiivisia vaikutuksia yleiseen onnen kokemukseen.
Inspiraation lähde
Kauneus on minulle tietoinen inspiraation lähde ja tästä aiheesta puhuin myös mm. jaksossa 6. Silloin, kun minulle nousee tunne, että haluan tuntea olevani elossa ja tarvitsen inspiraatiota, hakeudun tietoisesti jonkin kauniin äärelle. Silloin ei ole ihan sama, mihin kahvilaan menen tai millaisen kaupunkikuvan keskellä kuljen. Kauniiden, inspiroivien kuvien selaaminen palvelee samaa tarkoitusta, usein erilaisissa liikkeissä vierailu tai lehtien selailu myös.
Mutta ei vain inspiraatiota itselle vaan, että sitä voisi tarjoilla muille. Usein kysyessäni toisilta ihmisiltä, mitä he minussa näkevät, he mainitsevat sanan kauneus. Myönnän, että jos voin sanoillani, kuvillani tai tekemisilläni inspiroida jotakuta toimimaan ja tekemään – tai oivaltamaan – se tuottaa minulle paljon iloa ja mielihyvää. Siksi myös tätä kaikkea teen – kirjoitan blogia, teen podcastia, jaan kuviani ja toisinaan elämääni – jos se voisi auttaa edes jotakuta yhden askeleen eteenpäin.
Keino itseilmaisuun
Puhe kauneudesta on minulle myös puhetta itseilmaisusta. Kerron paljonkin itsestäni pukeutumisen eli vaatteiden kautta. Sekä sillä, millaisia vaatteita kaappiini liikkeistä valitsen että ompelemalla. Ajattelen, että pukeutuminen on parhaimmillaan vuorovaikutusta sisimmän kanssa ja se ajatus mielessä aikoinaan myös tein pukeutumisneuvontaakin. Toisaalta luon kauneutta mm. valokuvaamalla. Fiiliskuvat, jotka koristavat tämänkin blogin postauksia ja esim. instatiliäni, ovat omasta kamerastani. Niiden tekeminen johtavat aina flowhun ja ne kertovat paljonkin omasta mielenmaisemastani. Niitä tehdessä todella tunnen olevani luova.
Sen lisäksi viestin kauneuden kautta toisille ihmisille, että välitän heistä. Tästä hyvä esimerkki ovat kattaukset. Silloin harvoin, kun pöytäni äärelle istuu minulle tärkeitä ihmisiä, en tee kattausta tai koko ateriaa vain siksi, että suorittaisin. Vaan siksi, että nautin siitä ja sen myötä viestin, että kyseiset henkilöt ovat minulle merkityksellisiä.
Tarvitsemme kauneutta
Olemmeko me unohtaneet kauneuden? Milloin käytännöllisyys ja tehokkuus suistivat sen arvojemme kärkisijoilta? Tämä ei ole yksin oma ajatukseni vaan olen törmännyt siihen useammassakin kauneutta käsittelevässä teoksessa ja kirjoituksessa. Usein filosofien pohtimana. Kauneudella on väliä. Se tarjoaa mikrotaukoja eli hetkiä, kun mielemme tyhjenee kaikesta muusta, hengitys helpottuu ja suupielet kääntyvät hymyyn. Kun kauneutta ajattelee laajasti, se käsittelee myös monia yhteiskunnan epäkohtia tavalla, joka saa meidät tuntemaan yhteyttä ja myötätuntoa: emme ole tuntemuksiemme kanssa yksin. Ennen kaikkea kauneus kuitenkin tuottaa iloa ja mielihyvää. Hetkiä, joissa huomaa sen kaiken hyvän, mikä on.
Tähän jaksoon on välillisesti vaikuttanut hyvin moni teos ja kurssi vuosien aikana. Tässä muutamia mainitakseni:
Anjan Chatterjee: The Aesthetic Brain.
Roger Scruton: Beauty. A Very Short Introduction.
Martin Seligman: Authentic Happiness.
Sonja Lyubomirsky: The How of Happiness.
Lotta Uusitalo-Malmivaara (toim.): Positiivisen psykologian voima.
Mark Williams ym. : Mielekkäästi irti masennuksesta.
The Science of Wellbeing -kurssi, University of Yale / Coursera
Foundations of Positive Psychology Specialization, University of Pennsylvania / Coursera
Googlehakuja Platonin etiikasta
Kommentointi on suljettu,