Nuorena aikuisena olin omaksunut ajatuksen, että kaikki mitä tahdon, on mahdollista saavuttaa. Se näkyi mm. yliopistoon hakiessani asenteessani: en pyrkinyt mihinkään, menin ja tein. Toteutuminen saattoi vain ottaa hieman aikaa. Olin myös omasta mielestäni kunnianhimoinen ja määrätietoinen, nopeasti oppiva. Halusin johtajaksi. Olin valmis tekemään paljon töitä edetäkseni ja saavuttaakseni niitä...

Sisimmässäni kiehuu. Hengitys on pinnallista mutta raskasta. Kyyneleet pyrkivät silmiin, kurkussa on pala. Kaikki energia menee itsensä pitämiseen aisoissa niin, että saa suustaan ulos edes jossain määrin rakentavia sanoja. Mieli tuottaa ajatuksia, jotka kiihdyttävät tilaa. Ne vellovat. Silmät etsivät syyllistä olotilaan, käsi valmistautuu koko mitallaan osoittamaan sitä. Samaan aikaan tahdon...

Täytän tänään 45 vuotta. Ja mietin, mihin pari vuotta elämästäni katosi. Siitä ei millään voi olla jo viisi vuotta, kun kilistelin samppanjalaseja nelikymppisilläni. Julistin silloin ilon vuosikymmenen elämässäni alkaneeksi. Erotuksesi siitä edellisestä, jota kamppailu masennuksen kanssa väritti. Paljonpa tiesin. Siltikin, omista kuiluistani ja maailman myllerryksistä huolimatta - tai ehkä...

https://open.spotify.com/episode/0qARKLFSqAYVPrL23eFbSq?si=af303bc5e2d24bf0 Mikä minusta tulee isona? Mikä minusta tulee isona? Entä mikä on kutsumukseni? Ne ovat kysymyksiä, jotka ovat kulkeneet matkassani mukanani aina. Tai ainakin lukiosta asti. Vastauksia etsiessäni olen turvautunut hyvin monenlaisiin menetelmiin ja keinoihin. Toisinaan turhautuneena, joskus myös uteliaan innokkaana. Useimmat niistä ovat nytkäyttäneet prosessiani eteenpäin. Vieneet aina jonkin uuden äärelle....

https://open.spotify.com/episode/4mgCX4Ipq8ZsWQInaHdfZI?si=B0a4o-DkQIWz0batC9B_5w&dl_branch=1 Yrittäjyys on vaikuttanut vahvasti siihen, mitä ajattelen nykyään ajasta. Se on myös muokannut ajankäyttöäni. Toisaalta suhtautumiseni aikaan on vaikuttanut siihen, millainen yrittäjä olen. Aika ja tapa toimia kulkevat käsi kädessä. Kysymys siitä, miten haluaa aikaansa käyttää ja millä päiviään täyttää on hyvin olennainen hyvinvoinnin kannalta. Silti me liiankin vähän kyseenalaistamme...

Kun mietin Café Pausen kesäsarjan jaksoja, yksinäisyys oli aihe, joka ihan ensimmäiseksi nousi mieleeni. Aiheena, joka todella on useampana kesänä ollut elämässäni pinnalla. Sillä yksinäisyys on usein värittänyt kokemustani kesästä. Tässä jaksossa taidan ensimmäistä kertaa puhua yksinäisyydestäni julkisesti. Oikeastaan olen vasta viime aikoina opetellut sanomaan lähimmille ystävälleni, että tunnen toisinaan...

Kun tätä kirjoitan, olemme eläneet vuoden ja kaksi kuukautta koronapandemian kourissa. Minulle se on tarkoittanut paljon ylimääräistä vapaa-aikaa miettiä ja pohtia elämän seuraavia askeleita. Pandemialockdown ei ehkä ole se hetki, jolloin isoja elämänmuutoksia tehdään. Mutta se on mahdollistanut oman elämän objektiivisen tarkastelun: Mikä kaikki on hyvin? Mihin tahdon muutosta? Mistä...

Outo on sellainen tunne, että ei ole koko aikaa sillä rajalla, että elämä vajotuttaa. Eikä tunne jatkuvaa pelkoa siitä, että masennus vaanii nurkan takana. Minulle se on outoa, koska yli 15 vuotta masennus on ollut enemmän tai vähemmän matkassani mukana. En ole varma, onko tätä vieläkään kannattavaa sanoa ääneen. Jottei...

"Olet niin luova." Kuulen ja hämmennyn. Niin kuin aina, kun luovuus nousee kohdallani puheenaiheeksi. Ajatus assosioituu mielessäni niin vahvasti kaikenlaisen taiteen tekemiseen ja sellaista kykyä minussa ei ole. Luoda taidetta. Myyvää, puhuttelevaa, kriitikoiden kielenkannat irroittavaa taidetta. En ole myöskään ollut ihmelapsi, nero. Se on se toinen automaattinen assosiaatio. En siis...

Olen heinäkuun puolesta välistä lähtien pohtinut, mitä tehdä työhuoneelle. Siis reilut kaksi kuukautta. Pariinkin kertaan olen jo päätökseni tehnyt ja sitten taas probleeman avannut. Järjellä ajatellen asian olisi pitänyt olla tässä maailmantilanteessa selvä: kaikki kiinteät kulut minimiin. Etenkään, kun en yksin asuvana voi edes vedota kodin häiriötekijöihin. Elämä on jo...