Pääsiäisen aika. Monelle se tarkoittaa hetken hengähdystä kevään korvilla. Joillekin hiljentymistä. Toisille mahdollisuutta kokea vapautta. Heitäkin on paljon, joiden elämässä se ei juuri näy. Useimmat heistä mahdollistavat toisille lomailun. He pitävät yhteiskuntaa pystyssä nämäkin päivät, kiitos siitä. Vaikka olen jo vuosia elänyt ihan omassa rytmissäni, jossa ei aina erota, onko viikonloppu vai tiistai, juhlapyhä vai arki, tunnen näinä päivinä aivan…

Tähän Café Pausen bonusjaksoon pyysin mukaan hyvän ystäväni, Human Design taitajan, TRE-ohjaajan Tiina Miinalaisen. Hän haastattelee minua aiheista, jotka ovat nousseet kuulijoiden kanssa käymissäni keskusteluissa yleisimmin esille. Ensin käymme läpi silmänliiketerapian prosessin. Sen jälkeen puhumme sisäisestä pyöreän pöydän kokouksesta. Lopuksi vielä haaveilemme. Kaikki kolme ovat hyvin eheyttäviä tekniikoita mielen kanssa toimittaessa. Silmänliiketerapia prosessina Olen täällä blogissani kirjoittanut silmänliiketerapiasta, jonka koen…

Café Pausen kevään 2023 kolmannessa jaksossa pohdin sitä, kuinka lopulta lapsuutemme ennustaa melko vähän sitä, millaisia aikuisia meistä tulee. Olen otsikoinut sen “kömpelöstä lapsesta luovaksi aikuiseksi” ja viittaan sillä puhtaasti itseeni ja omaan tarinaani. Kerronkin sitä jaksossa kolmen esimerkin voimin. Ne kaikki liittyvät ehkä enemmän perinteiseen luovuuskäsitykseen, mutta niistä on poimittavissa tietty kaava. Miten minulle on käynyt piirtämisen tai värittämisen,…

Café Pause -podcast palaa pitkältä tauolta tällä kevään 2023 ensimmäisellä jaksolla. Aiheena on omanarvontunto, sen eheytyminen ja vahvistuminen. Mistä oikein on kyse ja miten olen havainnut sen muuttaneen elämääni hyvin lyhyessä ajassa? Jaksossa myös kerron, mitä Café Pause tulee tällä uudella kaudella oikein pitämään sisällään. Koska käsittelen omanarvontuntoa omasta kokemuksestani käsin, haluan myös tarjota jonkin kontekstin sille. Siksi kerron myös…

Aina välillä nousee fiilis, että tekee mieli aloittaa ihan alusta. Putsata sometilit sisällöstä ja perustaa ne uudelleen. Katsoa, millaiseksi ne toisella kertaa muodostuisivat. Usein näissä hetkissä on kyse jonkinlaisesta tilinpäätöksestä: on havainnut, että se, mitä on tehnyt, ei ole tuottanut niitä tuloksia kuin on toivonut. Tai sitten kaipaa vain jotain ihan uutta, jotain muuta. Ajatus uudelleen aloittamisesta pyyhkisi pois mahdolliseen…

Vuodenvaihde. Olen mutustellut ajatusta, josko siitä tulisi minun juhlani. Se juhla näistä kaikista, jota viettäisin isosti ja näyttävästi. Paljon valoa ja kimallusta, naurua ja yhteyden kokemista. Maagista taikaa. Uusi vuosi on aina uuden alku, vaikka kuinka vaikuttaisi, että sama harmaus jatkuu. Tällä kertaa odotan niin uteliaana tulevaa vuotta, että en ajattelut edes tekeväni yhteenvetoa tästä päättyvästä. Mutta koska innostunut mielentilani…

Kun on jo parin vuosikymmenen ajan koko elämänsä suunnitellut ja rakentanut sen mukaan, ettei härnäisi masennusta eikä enää uupuisi, ei oikein enää osaa haaveilla edes muusta. Kun on jaloilleen päästyäänkin säikähtänyt jokaista itkuaan, että joko taas vajoaminen mustan harson taakse alkaa, on vaikea kuvitella elämää täysin ilman harsoa. Kun kaikessa ihan ensimmäinen asia on ollut uupumuksien ehkäisy ja vasta sitten…

Rakas Maarit, Kirjoitan sinulle täältä 16 vuoden päästä. Lohduttaakseni ja voimistaakseni sinua. Kertoakseni jotain, mitä olisin halunnut tietää siinä tilanteessa ja hetkessä, jossa nyt olet. Sanoja sinulle, uupuneelle ja masentuneelle 29-vuotiaalle minälleni. Elämäsi tuntuu menettäneen pohjan. Kaikki se, mihin olet uskonut, on menettänyt merkityksensä. Se, minkä varaan olet identiteettisi ja elämäsi rakentanut, tuntuu murtuneen. Etkä edes ole tuijottamassa tyhjää seinää…

Aloitan jo neljännen kerran kirjoittamisen alusta samasta aiheesta. Tunnen selvästi olevani haavoittuvainen kirjoittaessani haavoittuvaisuudesta. Tunteesta, joka on tiedostamattakin läsnä jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa, vaikka arjen tunnesanakirjan top10:n se terminä tuskin mahtuu. Sillä tämäkin kirjoittamisprosessi on sosiaalinen tilanne. En kirjoita tätä flirttaillakseni algoritmien kanssa. Kirjoitan sinulle, joka tätä luet. Jos se auttaisi jälleen jossain itsesi kanssa meneillään olevassa, josta en edes tiedä.…

KAIPUU VIRTAAVAAN JA KEVEÄÄN KIRJOITTAMISEEN Minulla on ikävä Leideilyä. Blogiani, jota kirjoitin pitkään täysin fiilispohjalta. Sitä keveyttä ja paineettomuutta, jota tunsin. Kirjoitin näin tänään aamusivuille* ja minut valtasi valtava kaipuu. Elämään, jossa kaikki ei ole niin raskasta ja vakavaa. Jossa kaikella ei välttämättä ole tarkoitusta, jokin asia voi tapahtua vaan. Ja jossa asiat tuntuvat virtaavan juuri niin, kuin itselle tuntuu sopivaksi. Leideilyä…