Kategoria

Henkilökohtainen kasvu

Kategoria

Itsetuntemusta, (sosiaali)psykologiaa, mielen hyvinvointia, uupumuksesta toipumista, masennuksen voittamista, henkistä kasvua

”Minulla ei ole kiire.” Miten vaikuttava lause. Sen kuulevan reaktioista on pääteltävissä paljon. Omassa kuplassani moni huokaisee helpotuksesta kuin sanoakseen: ”Ihanaa!” Mutta kohtaan myös näin sanoessani hämmennystä, sanattomuutta, epävarmuuutta, jopa triggeröitymistä. Ne reaktiot eivät johdu minusta. Ne ovat jokaisen omaan sisäiseen stressitilaan kytköksissä. Ehkä myös siihen, miten tämän maailman jatkuvaan kiireeseen ylipäänsä suhtautuu. Onko se hyvän ihmisen merkki vai jotain,…

Älä tule huono päivä, tule hyvä päivä. Sitä aina toivoo. Että olisi energinen, toimelias ja vastaanottavainen. Tai mitä ikinä sen kokemiseen tarvitseekaan. Tunnistan muutaman asian, jotka vaikuttavat merkittävästi siihen, että päivästäni tulee hyvä. Silloin olen paitsi hyvällä tuulella myös luova ja tuottoisa, utelias ja myötätuntoinen, rakastava. Olen siis todennäköisemmin sellainen, kun haluankin olla. Hyvällä kahvilla on varmasti myös merkityksensä, mutta…

Kuulen elämässäni nyt paljon yhtä viestiä ja sanomaa. Tuntuu, että se tulee vastaan kaikkialla. Minne vain menenkin, minkä kirjan avaankin. Meditaatiossakin keskustellessani vanhemman ja viisaamman minäni kanssa. Mieleeni piirtyy kuva, jossa hän nojaa Välimeren rannalla talonsa terassin kaiteeseen upean värikäs silkkikaftaani päällään ja hymyilee mystisen merkityksellistä hymyä. Kysyn: ”Mistä rahani tulevat?” Hän vastaa: ”Kirjoittamisesta. Aidosta sinusta.” Myös kun nostan kortteja…

Lumi on vallannut maan. Siltä se näyttää näin viikon sisällä sairastaneen silmin. Hurjia ovat nämä nykypöpöt. Sitäkin olen toistellut. Olen ensimmäistä päivää kunnolla jalkeilla. Kokeilemassa, josko aivosumu sen verran raottuisi, että jokin teksti syntyisi. Kirjoittaminen – huomaan kaivanneeni sitä! Etenkin omien tuntemuksieni sanoittamista. Vaikka teen sitä paljon mm. aamusivujen muodossa, siinä, että teen niin myös julkisesti on jotain, joka hivelee…

Olen väsynyt.Tavoittelemaan elämää, joka ei enää kuulu minulle. Tavoittelemaan jotain, jonka jälkeen vasta voisin saada hetken kaunista ja hyvää. Kuin kauneus olisi palkinto ahkeruudesta ja ankaruudesta, vaikka se on elinehto. Niin kuin on totuus ja hyvyyskin. Kuuntelisitko mieluummin: Olen väsynyt siihen, että tämänkin postauksen kirjoitan Google mielessäni. Rakennan omituisia ilmaisuja ja lauseenrakenteita, jotta jokin ei-tunteva-ei-suomea-ymmärtävä-ei-ihminen tarjoaisi tekstiäni monelle, joiden se…

Yksi vuosi on jälleen kulkemassa kohti loppuaan. On perinteisen tilinteon aika. Vaikka haluankin ajatella, että uusi vuosi on päivä siinä missä muukin, jotain taikaa siinä aina on. Vuoden ensimmäiseen aamuun herätessä tuntuu siltä, kuin jokin alkaisi alusta. Minulle, muutoksen ja kaiken uuden rakastajalle, se on siksi onnen aamu. Uuteen vuoteen liittyy aina toivo ja mahdollisuus toisenlaiseen elämään. Vaikka hei vuosi…

Hitaampi elämä. Tunnen olevani jo sen elämisen konkari, jos en kuitenkaan pioneeri. Sellaista olen elänyt siitä asti, kun yrittäjäksikin ryhdyin. Ensin ei ehkä ollut muuta vaihtoehtoa: uupumus ja masennus vaati veroaan ja huomiotaan. Hitaamman elämän avulla yritin luovia niin, että voimavarani riittäisivät ja saisin tehdä mielekkäitä asioita itselleni sopivalla tavalla. Nykyisin se on puhtaasti valinta. Minulle hitaampi elämä merkitsee oman…

Kirjoitin aiemmin tietoisuudesta, sen kehittymisestä aikuisuudessa ja siitä miten sen itse tällä hetkellä käsitän. Integraaliteoria, johon muun muassa tukeudun, tunnistaa aikuisilla olevan jopa 9 kehitysvaihetta. Itse olen jakanut aikuisuuteni kolmeen isoon vaiheeseen: odotusten mukaiseen elämään, itsetuntemuksen maailmaan ja yhteyden vaiheeseen. Tässä postauksessa kerron kahdesta ensimmäisestä. Kuuntelisitko mieluummin? Lyhyesti määritellen tietoisuus on sitä, että tunnistaa ja ymmärtää yhä paremmin omia tunteitaan,…

Heinäkuun alussa päätin elää ainakin kuukauden niin, että menisin ja tekisin mahdollisimman paljon asioita hetken mielijohteesta. Sen mukaan, mikä minua aina kutsuu. Suunnittelematta, etukäteen valmistelematta. Ajattelen sellaisen olevan elämän virtaan astumista. Olen jo aiemmin mm. Human Designin kannustamana tehnyt lyhyitä kokeiluja. Niiden aikana olen huomannut, että mitä enemmän suunnittelen, sitä ahdistuneempi olen. Jos vain pysyttelen hetkessä, kaikki tuntuu olevan hyvin.…

Tietoisuus tietoisuudesta ei ole itsestään selvä asia. Vaikka välillä tuntuukin, että siitä puhutaan kuin se olisi jotain, jonka voi vain ottaa hyllystä ja pukea päälleen. Tiettyjä ajattelumalleja voi oppia, omaa ajatteluaan ja suhtautumistaan asioihin haastaa pyrkimällä katsomaan maailmaa avoimin mielin ja sydämin, erilaisista näkökulmista. Mutta tietoisuus kehittyy vähitellen ja se vie aikaa…koko elämän. Se on juuri niin näkymätöntä kuin hitaan…